Tara 2008-2022
Tara kolmevuotiaana.
TK2
Lapintähti Unitra
s.13.8.2008 k. 22.9.2022
kasvattaja Riitta Kalla
Rakas rasittava Tara, Hullu Puutarhurimme.
Tara
tuli meille juuri sillä lailla jota itse muille paheksun: emme olleet
nähneet koiraa, emme tienneet siitä juuri mitään eikä kasvattajasta
ollut mitään mielikuvaa. Taran myynti-ilmoituksen huomasi tuttuni
Apulasta, jonka ilmoituksilla ei ole kovin hyvä maine.
Noppa
tarvitsi pian seuraa, sillä Nopan tukena ja turvana ollut aikuinen
hoitokoiramme ei enää meille palannut ja Noppa selvästi kärsi siitä.
Koska sopivaa pentuetta ei sillä hetkellä ollut, aikuinen koirakin
kävisi. Tara oli 8 kuukauden ikäinen, se oli jäänyt tammikuussa hevosen
jalkoihin ja sillä oli murtunut kyynärpää. Jalassa oli yhä 15 cm pitkä
metalli ja siihen liittyvä iso ruuvi vielä vappuna kun haimme sen
Kajaanista. Ruuvi tarttui joka paikkaan ja koira huusi kivusta, samoin
minä kun se teki niin pahaa. Heti ensimmäisenä arkipäivänä menimme
Mevettiin, jossa metalli ruuveinen poistettiin jalasta. Silti Taran
jalkaan jäi vaurio joka vaivaa sitä yhä ja on vaikuttanut mm. tokossa
maahanmenoliikkeissä.
Tara
oli aika reppana meille tullessaan, onneksi sillä oli Noppa joka näytti
sille miten ollaan koirana. Tara oli laiha ja täynnä pelkoja joista
onneksi suurin osa on vuosien saatossa hävinnyt. Se pelkäsi miehiä,
ojentuvaa kättä, kankaita (edelleen se ottaa hatkat kun käsittelen
pyykkiä), onkivapoja... Hihnassa se ei osannut kävellä lainkaan, se veti
kuin hinaaja vuosia. Tara ei osaa "koiraa", eli se lukee toisten
koirien reaktioita todella huonosti ja koska sillä on onneton itsetunto,
se pörisee ja sikailee kaikille itseään isommille koirille. Paitsi
muille bordercollieille.
Noppa
oli pitkäjänteinen ja rauhallinen Taran opettamisessa. Tara matki
Noppaa paljon, onneksi. Se ei osannut syödä puruluuta (yhä edelleen se
on sitä mieltä että puruluu on vain kova nami), ei tiennyt mitä tehdä
makkaranpalalle eikä malttanut syödä. Lelujen kanssa se oli aivan
ihmeissään, kunnes ihastui niihin niin, että omi kaikki itselleen.
Suurin
ongelma oli ja on yhä Taran huono hermorakenne. Sillä ei vaan kestä
pää. Se on pehmeä ja sillä jumittaa (nykyään onneksi harvemmin) niin,
että se aivan lamaantuu. Valitettavasti tuo lamaantuminen näytti
toteutuvan tottelevaisuusharjoituksissakin kun olimme edenneet
voittajaluokan liikkeisiin. Tara ei_vaan_pysty. Sen kisaura jäi avoimen
luokan neljästä kisasta saatuun kolmeen ykköstulokseen (sen ainoan
kakkostuloksen aiheutin minä, ei koira).
Palveluskoirakisoista
on ollut aivan turha edes haaveilla sen kanssa. Ironista kylläkin, Tara
ei pelkää paukkuja eikä mitään kovia ääniä. Mutta ottakaapas esille
lakana niin koira sekoaa!
Agilitya
kokeiltiin, mutta Taran pää meni jumiin jo muutaman esteen jälkeen
sillä seurauksella että se vain juoksi päämääräämättömästi päin esteitä.
Kun myöhemmin selvisi että sillä on selän lanneosassa ahtaumia ja
luultavasti myös nivelrikkoa hajonneen kyynärpään lisäksi ja vasemmassa olassa OCD, ei Tara ole
agilitykentällä tehnyt kuin putken läpijuoksua.
Tara
tunnettiin lähieläinlääkäriasemalla myös Tapaturma-Tarana. Kun vauhti
oli aina sata, jarruja ei ollut eikä pää kestänyt, oli se yhdistelmä
joka rikastutti eläinlääkäreitä ja köyhdytti lompakkoani. Iän karttuessa
on sen vauhti hiipunut, mutta vain hieman.
Tara
oli hyvin haastava koulutettava. Muutama minulle sanoikin, että anna
olla kun ei siitä mitään tule. Ensimmäisen puolitoista vuotta kävimme
tokokentällä niin, että Tara vain kirkui siellä suoraa huutoa
(kouluttajamme ja treenikaverimme muistavat takuulla...). Kun vihdoin
naksuttimen väärinkäytöllä sain siihen jotain kontaktia, edistyi
koulutus nopeasti. Tara on älykäs, nopea oppimaan, nöyrä ja
positiivisella tavalla koulutusta ajatellen yksinkertainen. Se ei
kyseenalaista mitään, se tekee sen mihin pystyy, se ei sovella eikä tee
mitään omia juttuja. Ei edes tuhoa huonekaluja tai tavaroita,
varastamisesta puhumattakaan.
Suurin
ongelmamme tokokoulutuksessa oli sen ihmisarkuus sen edellisessä kotona kokemien asioiden takia, alokasluokassa
jännitin aina miten se pysyy kehässä kun tuomari tulee luokse.
Näyttelyissäkin kahta viimeistä kertaa lukuunottamatta siitä tuli aina
sanomista. Avoimen luokan noutoliikettä harjoittelimme lähes kaksi
vuotta, kiitos treenikavereillemme loistavista vinkeistä joiden ansiosta
Tara ei enää lähtenyt karkuun kun käsi nousi heittoasentoon!
Taran
kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi hallittavaksi koiraksi on kestänyt
yli neljä vuotta. Me lähdimme tavallaan kauempaa kuin pikkupennun
kanssa, koska sillä oli jo niin monta negatiivista kokemusta ennen
meille tuloa.
Mietimmekö luovuttamista?
Emme koskaan.
Tara
on rakastettava, kaikessa rasittavuudessaan erittäin ihana koira. Sen
mielestä paras kiitos on kun minä olen tyytyväinen ja se yrittää aina
parhaansa. Rapsuttamisesta ja halimisesta Tara ei saa kyllikseen. Se
näyttää mielialansa erittäin selvästi. Se ei lenkillä lähde ikinä
läheltäni, se vahtii untamme öisin ja on aina mukana siellä missä me
olemme. Etenkin puutarhatöissä kanssani. Se rakastaa rutiineja ja ne
helpottavat sen oloa.
Edit 6.11.2022
Tara eli pitkän elämän, kaikkien ennusteiden ja eläinlääkärien lausuntojen vastaisesti. Sen toiseen olkaan tuli ocd, toinenhan oli vammautunut jo nuorena edellisessä kodissa. Viimeisien vuosien aikana sille tuli nivelrikko kummankin etujalan ranteisiin ja varpaisiin, mutta särkylääkkeet tehosivat hyvin. Ihme kyllä se maksa-arvot olivat hurjasta lääkemääristä huolimatta erinomaiset loppuun saakka. Tara kävi osteopaatilla, akupunktiossa ja viimeisinä vuosina hierojalla aina viimeisiin kuukausiin saakka.
Tara täytti 14 vuotta elokuussa 2022, jolloin tiesimme että sen aika oli vähissä, mutta toivoimme sen vielä olevan Mummokoirana Kruunuprinsessa Lilalle ja tapaavan vielä Prinsessa Alicen joka oli kasvattajan luona pentujensa kanssa. Valitettavasti toiveemme ei täyttynyt, vaan Tara nukkui pois rauhallisesti ja kivutta 22.9., vain 20 minuuttia siitä kun se ei päiväunilta herättyään päässytkään enää ylös. Tara sai viimeisen piikin autossani, sille niin mieluisassa paikassa.
Niskoissa sillä ei näytä olevan jumituksia...
Hillevi Härpätin, Rääpäle (ei enää), Pirpana (ei enää), Tarzan, Hullu Puutarhuri...
Tara pinkoo jäällä BOT-takki päällä huhtikuussa 2013
Noppa katsoo, Tara lentää
Väsyttää mökillä
Väsyttää kotona
Rakas Tara, aina valmiina kaikkeen (vaikkei kykenisikään)
Fiona ja Tara, parhaat kaverukset
Rakas Tara, aina valmiina kaikkeen (vaikkei kykenisikään)
Fiona ja Tara, parhaat kaverukset
Puolivuotias Maura kiusasi Taraa kesällä 2017
Fiona ja Tara kesällä 2013
Tara ja Prinsessa Alice syksyllä 2018
Maura ja Tara juhannuksena 2019
Voi rakkaat vanhukset, nyt ne ovat kaikki poissa.. Maikun Usva-sheltti ja Taran & Nopan paras ystävä Karkki nukkuivat pois 15-vuotiaina talvella 2022.
Minä olen varma, että me tapaamme vielä. Joskus. Jossain toisessa paikassa kuin tämä maailma.
Hyvää matkaa Sinne Jonnekin rakas Mummokoira, olit tärkeä ja niin suunnattoman rakas.
Onnellinen koira, kun pääsi teille ja pääsi pois sieltä.
VastaaPoistaEi ole ollut taran alkuelämä helppoa, joten on ihanaa, että nyt on asiat koiramaisen hyvin- paremmin kuin hyvin. :)
Kauheeta :(
VastaaPoista