Mustavalkoista menoa

Ei voi koirat valittaa että olisi ollut tylsä kevät, omistajasta puhumattakaan.  Huhtikuun alussa käytiin paimentamassa (t.s. ihmettelemässä lampaita) Woollandiassa Somerolla Fionan sukulaisten kanssa. Fionalla oli pitkän tauon jälkeen ensimmäisessä osiossa tekemisen makua lampaiden kanssa, mutta sitten se väsähti ja toinen osa meni aika lailla haihatteluksi.  Tara, tuo meidän rakas sekopäämme, on lampaiden kanssa luontainen lahjakkuus. Siinä missä toko tai mikä muu siltä vaadittaa vähänkin hankalampi asia saa sen ihan sekaisin ja pään jumiin, niin lampaiden kanssa sillä on selvä tietoisuus mitä tehdä ja miten. Tara on kiltti, helppo ohjattava ja se toimii kuin olisi paimentanut ikänsä. Mikä harmi ettei sen kanssa koskaan voida harjoitella paimennusta järjestelmällisesti kun se on niin rikki ettei kroppa kestäisi. Mutta edes näin, muutaman kerran vuodessa se pääsee näyttämään kuinka pätevä ja osaava se on. Käytiin pitkästä aikaa uimassakin Hyvinkään koirauimalassa, mukana

Vihdoinkin. Vielä joudutaan odottamaan hieman Fionan kanssa jälkitreenejä ennen kuin metsä on lumeton (ja kuiva), takapiha on yhä lumen ja jään peitossa joten siellä ei tokoilemaan vielä pääse. Kevätkeleistä olemme nauttineet ulkoilemalla, Noppa-mummokoirakin on ollut iloksemme täysillä mukana. Sen kilpirauhaslääkitys on toiminut erinomaisesti ja kortisoniannoksen vähentäminen on vaikuttanut positiivisesti. Nopan turkki on kasvanut ja paksuuntunut, ei ole enää isoja karvattomia kohtia eikä karva ole enää ohutta höttöä. Se on paljon pirteämpi ja kortisonin vähentämisen myötä juo vähemmän joka myös on parantanut sen oloa. Eikä pissakaan tule niin holtittomasti kuin ennen. Ruokahalu sillä on entisellään, mutta vaikka sen paino ei ole paljoa pudonnut ( huokaus ) niin mummokoira tuntuu paljon jäntevämmältä kuin ennen ja se näyttää hoikemmalta. Maalaisanalyysini on, että Nopalla on nyt nestepöhötyksen tilalla lihaksia. Mummokoira on ollut niin pirteä että se on ollut tokotreeneissä mukana