Mustavalkoista menoa

Tässä kuussa ehti tapahtua niin paljon että tuntuu kuin se olisi kestänyt kauemminkin. Nopan kanssa käytiin taas eläinlääkärissä, tällä kertaa Hämeenlinnan Animagissa (joka kuuluu Univet-ketjuun nykyisin). Nopan virtsisnäyte oli puhdas (huh!), toisaalta sen mega-antibioottikuurin jälkeen jonka se viimeisimpään virtsikseen söi, ei pitäisi olla enää mitään elävää pöpöä. Samalla keskusteltiin Nopan turkista ja ihosta, molemmat olivat surkeassa kunnossa. Kovat pakkaset vaikuttivat kaikkien ihoon, mutta Noppa tuntui kärsivän meidän perheessä eniten. Se piti kerrospukea ennen lenkille lähtöä, mutta vaikka se oli tönkköpuettu, korvat ja hännäpää jäivät silti suojaamatta ja niitä paleli. Ilman töppösiä sitä ei saanut pihaa pidemmälle. Sen iho oli kuiva, kutiseva ja hilseilevä ja harva turkki irtosi huolestuttavaa vauhtia. Päädyimme pienentämään Nopan kortisonilääkitystä niin että 5 mg Predinisolonia vaihdettiin vähitellen 2,5 mg annostukseksi päivittäin ja siitä vähennetään vielä puolet vä

Vuosi vaihtui yllättävän rauhallisesti. Tara ja Fiona eivät ole ilotulitteista moksiskaan, mutta Nopalle ne ovat olleet kauhistus, "kiitos" niille tampioille nuorille miehille jotka Nopan ensimmäisenä uutenavuotena heittivät meitä päin ilotulitteita. Noppa säikähti silloin enemmän minun reaktiotani ja siitä lähtien vuodenvaihde on ollut sille stressaavaa aikaa. Onneksi vuosi vuodelta se sujuu helpommin ja rennommin. Täällä maalla paukuttelu ei juuri kuulu keskiyön isoimpia jysäyksiä lukuunottamatta. Onneksi seudulla on valveutuneita ja fiksuja asukkaita, yhtään ilotulitetta ei ammuttu ennen kuutta illalla. Kävin koirien kanssa lenkillä täysin hiljaisessa metsässä ja sitten laitettiin pesukone päälle (kolme koneellista tuli pestyä illan aikana), radio soimaan, telkkari päälle ja odoteltiin ajan kulumista. Taloon asennetut uudet lämmönseristeet eristävät myös ääntä tehokkaasti. Olin nostanut Nopan lääkitystä vuodenvaihdetta varten, mutta onneksi turhaan kuten kuvasta näkyy...