Ei me mitään olla tehty - tai no jaa, ollaanhan me!
Ensiyrittämällä tuntui ettei mitään erityistä kerrottavaa ole, mutta käytyäni läpi pikaisesti kalenteria huomasin että kas, joka viikko on ollut jotain. Enemmän tekisi mieli tehdä, mutta päivät ja vuorokauden tunnit eivät kaikkeen riitä. Kuinka turhauttavaa. Mummojengi eli Noppa ja Tara ovat voineet hyvin, Nopalla on yhä lääkitys kohdallaan. Se peuhaa iltaisin sohvalla, heittelee sohvan suojapeiton rullalle ja hihkuu itsekseen sillä aikaa kun Tara ja Fiona ovat jo sikeästi unten mailla. Noppa on mukana lenkeillä ihan normaalisti, jaksaa väsymättä pitkätkin metsälenkit. Pihalla se pitää vahtia sillä aikaa kun minä teen pihatöitä, Tara avustaa ja Fiona tunkee koripallon jäänteitä heitettäväksi. Sisällä mummokoira keskittyy joko sohvalla mylläämiseen tai enimmäkseen keittiössä kerjäämiseen. Sen ruokahalu on yhä pohjaton ja nyt kun ulkona ei ole enää marjoja syötäväksi, se on vielä hysteerisempi ruuan suhteen. Terassilta se riipi loput mansikat raakoina kun ne eivät enää kypsyneet.