Mustavalkoista menoa

Sairashuoneelta päivää. Jaloissa makaa tätikoirat, joista toinen on taas vatsa kuralla ja toinen taas selkä jumissa. Fiona-neiti on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään jossain talon remointavassa osassa, luultavasti makaa keskellä kylmää betonilattiaa tyytyväisenä. Taran jalka on ollut ihmeen hyvässä kunnossa, mutta suojakelien ja raskaiden hankien myötä se kipeytti selkänsä. Hieronta auttoi, mutta seuraava kerta piti varata heti ja särkylääkekuuri jatkuu. Silti ulkona se menee täysin höyrypäänä ilman jarruja eikä suostu hiljentämään vauhtia. Noppa on syönyt liikaa lunta ja viime yö meni taas valvoessa. Toivottavasti sen olo ei huonone, vakionahan on päivystysreissu iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Toistaiseksi tilanne on vakaa ja Nopalla on nälkä, mikä on hyvä merkki. Siinä vaiheessa kun se ei syö, on jo kiire lääkäriin. Fionakin kävi hieronnassa, ihme kyllä sillä ei ollut pahempia jumeja tai lukkoja. Ottaen huomioon sen tee-se-itse -päälläseisonnat hangessa (lisää Nitroja om

Ei voi syyttää että olisi ollut tylsää viime päivinä. Viikkoon mahtui kolmet ohjatut treenit, yhdet möllitokokisat, koirauintia ja Taran loukkaantumisyritys, valtava Ahaa!-elämys Fionan koulutuksessa ja isän sairaskohtaus. Remonttiakin on tehty, mutta siitä enemmän toisessa blogissa . Taralle taas sattuu ja tapahtuu, viimeksi yritti itsemurhaa ja nyt teloi itseään Hyvinkään koirauimalassa. Happamasti pohdin että onhan se liikaa vaadittu että se ymmärtäisi käyttäytyä kun vasta 6 vuotta ollaan siellä käyty. Koirauimalassa Fionan siskopuoli Vilja ui hillitysti ja paheksui remuavia seuralaisiaan, Fiona ui ja parpatti mennessään, kävi komentamassa minua että käske altaaseen (se ei mene ilman lupaa) ja Noppa istui rampilla huljutellen persvillojaan altaassa. Sen sijaan Tara kohelsi kuin ensimmäistä kertaa ikinä veteen joutunut. Lopulta Tara repäisi itsensä reunalta (ei rampilta) ylös vauhdilla ja kaatui laatoille niin että kaikki neljä raajaa levisivät eri suuntiin. Luulin että sillä väh

Viikossa on taas tapahtunut paljon, mutta ei mitään uutta. Tokotreenejä, metsälenkkejä ja muuta meidän arkiviikkoon kuuluvaa. Poikkeuksellisesti tämäkin viikonloppu on ns. ohjelmavapaa, eli singahtele ympäri Hämettä tai Uuttamaata Fionan kanssa. Eilen olimme tosin Lahdessa Oili Huotarin koulutuksessa. Fionan mielestä tikun etsintä on aivan hurjan kivaa (tunnistuskapula siis), eikä sillä kauaa kirsu tuhise (sananmukaisesti) kun tikku on minulla kädessä. Vähitellen siirrytään tekemään oikean tikun etsimisestä haastavampaa ja lähempänä sitä kisamaista liikettä. Kauko-ohjausliikkeitä harjoiteltiin Oilin opastuksessa, ne tulevat olemaan uusine käskysanoineen minulle paljon vaikeammat kuin Fionalle. Nopan opetin aikoinaan väärin ja huolimattomasti. Avoimessa luokassa sillä ei ollut mitään ongelmaa mutta voittajaluokan kaukot seisomaan nousuineen olivat aikamoista salsatanssia. Fionan sisko Usva oli Oilin koulutuksessa myös, saimme kehuja edistymisestä ja kotiläksyjen tekemisestä. Vielä

Siirsin puutarha- ja kotijutut omaan blogiin www.mustavalkoistenkoti.blogspot.com  Se helpottaa toivottavasti puutarhasuuntautuneiden blogisurffailua eikä häiritse niitä jotka haluavat lukea pelkästään koirajuttuja. Mitään tarkkaa treenianalyysia täältä on edelleen turha hakea luettavaksi, niitä en aio kirjoittaa vastaisuudessakaan. Koirajuttuja ei ole paljoa tähän aikaan vuodesta kerrottavaksi. Treeneissä käydään Fionan kanssa eri porukoissa muutaman kerran viikossa, tämä viikonloppu oli erittäin poikkeuksellinen kun ei ollut mitään ohjattua ja aikataulutettua toimintaa. Piti tarkistaa kalenteri moneen kertaa että olenko unohtanut jotain... Tätikoirat ovat treeneissä olleet mukana, Nopan kanssa voin tehdäkin jotain mutta Tara ottaa treenit vain hengailun kannalta. Ottakoot, sillä on siihen lupa. Tädit ovat olleet reippaina, hieman Noppaa häiritsee lumimäärä metsässä ja pihalla kun rouvakoira ei millään menisi hankeen kävelemään eikä tarpeilleen. Tara on hieman jäykkä hangessa k