Mustavalkoista menoa

Huonot uutiset ja talvi. Niitä molempia on riittänyt ihan tarpeeksi. Tänä talvena on kuultu huonoja uutisia, tirskautettu muutamat itkutkin, koettu pakkaset, sohjot, jäät, hyytävät viimat ja nollakelit. Kevättä ja parempia uutisia peliin kiitos. Suurinta kevään odotuksen tuskaani olen purkanut shoppailemalla puutarhamyymälöissä (siemenet ovat tulleet jo!), tilaamalla netin kautta siemeniä ja tutkimalla viimevuotisia kuvastoja. Mopo karkasi jo siementen kohdalla, saa nähdä kuinka käy kun liljojen sipulit tulevat kauppoihin... Tänä kesänä on tiedossa ruuhkaa kasvimaalla (muistutus itselleni: samettikukat itävät siemenestä meillä liian hyvin), perennapenkeistä puhumattakaan. Optimistisesti ostin myös sinivaleunikon ja idänunikko "Royal Wedding"in siemeniä. Etenkin sinivaleunikko on kuulemma todella kranttu kasvupaikan suhteen, joten kylvän sitä sinne sun tänne jos joku paikka sille kelpaisi. Ja yritän muistaa etten kitke niiden alkuja pois (kuten olen tehnyt vahingossa use

Kulunut reilu viikko oli hyvin tapahtumarikas, mutta ei niin miellyttävässä mielessä. Monta kivaa ja onnistunutta hetkeäkin oli onneksi ja viikon päätti erittäin mukavasti Fionan siskon Usvan vierailu. Siskokset pääsivät purkamaan energiaansa pihalla ja metsälenkillä ja kerrankin Fiona oli se vaisumpi osapuoli! Kävimme myös kokeilemassa miten siskot reagoivat ampumiseen, taas sama tulos kuin viimeksi eli ei mitään reaktiota. Fiona ei taida edes tajuta sitä... Viikon ikävien asioiden setvimisen, valituksen, kiukuttelun ja itsesäälivuodatuksen sijasta kuvasarja mustavalkobaletista nuoskalumessa. Se hyppivä ja enemmän ilakoiva osapuoli kuvissa on Usva. Se on jopa ilmeikkäämpi kuin Fiona :)

Sen pahemmin selittämättä...   Fionalla on projekti. Sen nimi on "Ainakin Kiinaan asti" Sen voi tehdä myös selällään

Joulutauko on ohi, treenit pyörähtäneet käyntiin ja muu hulina myös. Päivitän kalenteria lähes päivittäin, useamman kuukauden päähän. Vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti. Meillä oli vuorokauden ajan täällä hurmaava paukkupakolainen, Nemi-corgi. Nemi marssi iän tuomalla ja corgien luontaisella itsetunnolla sisään meidän kolmen mustavalkoiseen laumaan kuin olisi ollut meillä alvariinsa. Noppa totesi että kas, taas uusi hoitokoira ja sen jälkeen jätti Nemin täysin rauhaan kuten Nemi Nopan. Fiona olisi kovasti halunnut tutustua tarkemmin tähän pienikokoiseen mutta suuriegoiseen mummokoiraan, mutta Nemi kertoi ettei kannata. Taraa Nemi pisti aivan 6-0 eikä Tara taaskaan tajunnut mitään. Nemi ja Fiona Keskiyön lähestyessä meillä oli aika rennot tunnelmat Fiona normaaliasennossa. Se on kotona joko noin tai tassut kohti taivasta. Nemi nukkui keittiössä tai oli Juhan vieressä sohvalla. Tara ja Fiona eivät noteeranneet millään lailla taivaanrannan välkehtimistä tai jysäyksiä, i