Mustavalkoista menoa

SE aika alkoi taas. SE aika tuo mukanaan tietynlaista pakkokäyttäytymistä ( "Onko jo pakko mennä sisälle? En tahdo, en! Onko pakko siivota siellä? En tahdo, en!" ), ajantajun häviämistä ( "Miksi täällä pihalla on niin hämärää? Ai kato, kuuden tunnin kuluttua pitäisi herätä ja lähteä töihin. ."), pakkoliikkeitä (" Mä kaivan vielä tämän kuopan ja tämän ja tämän ja tämän... "), kipeytyneitä lihaksia, palanutta naama- ja kaulanahkaa (ikäänkuin ryppyjä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi...), jonkinsortin aivotoiminnan lamautumista ( "Olen istutellut 6 tuntia perennoja eikä päässä ole pyörinyt yhtään mitään, kuinka virkistävää" ) ja ns. normi-ihmisten toimien häviämistä (" Mikä telkkari? Kuka sitä ehtii katsoa?Ai mitkä uutiset? ). SE aika on myös pankkikortille rasittavaa aikaa (" Iik, Lidlissä oli myytävänä liljoja joita minulla ei vielä ole. Iik, Kodin Terrassa on jalokärhöt alle 5 euroa kappale" jne. ..). Puhumattakaan parisuhteesta, j

Maanantai-iltana Nopan vointi huononi yllättäen ja nopeasti. Se alkoi ripuloida, sitten se oksensi ja lopulta se oksensi kaaressa vettäkin. Mitkään lääkkeet eivät tietenkään pysyneet sisällä, enkä saanut annettua sille kortisonia jota se tarvitsee stressitilanteessa paljon Addisonin taudin takia. Soitin Hattulaan eläinlääkäriasemalle ja matkaan lähdettiin saman tien. Noppa pistettiin tippaan ja se sai suoneen kortisolia ja pahoinvoinninestolääkkeitä. Sen maksa-arvot olivat nelinkertaiset, mutta se johtui luultavasti tulehduksesta. Noppa oli jo veltto kun päästiin eläinlääkäriin, istuin sen vieressä ja rapsuttelin sitä, supattelin korvaan ja rauhoittelin, sillä stressi on Nopalle hengenvaarallista kun sen elimistö ei tuota siihen vasta-aineita (kortisolia), syynä Addisonin tauti. Puoli kolmelta yöllä kun hoitaja tuli laittamaan antibioottia Nopalle ja ilmoittamaan että voimme lähteä, Nopalta alkoi valua peräpäästä verta ja eritteitä. Haju oli kuvottava ja Noppa valui enemmän kuin

- Käsistä (Fiona eilen kun pääsi autosta). - Työskentely (Fiona eilen) - Pakkaset (Ilmatieteen laitoksen mukaan tiedossa öitä ilman pakkasta tai edes hallaa). - Kasvu pihalla (viitaten edelliseen, viikon kuluttua pitäisi olla +19C lämpötiloja, jippii!). - Talvitakit, -housut, -kengät ja -huivit varastoon (viitaten edelliseen). Tänään piti olla lepopäivä aktiivisen viikon ja eilisen Dreamoor-koulutuspäivän jäljiltä. Joku voisi kertoa sen koirillekin. Oletin että eilisen 12-tuntisen aktiivipäivän jälkeen tätikoirat olisivat olleet puolikuolleita ja Fionakin hieman hyytynyt, mutta ei. Hillitön liikunta- ja ruokavaje kuulemma kaikilla. Eikä mitään tekemistä. Illalla on näyttelykoulutus jonka jälkeen teen pikatreenit Nopalle ja Fionalle, mutta muuten saavat tyytyä rauhalliseen sunnuntaihin. Eilen saivat kuitenkin niin paljon aktiviteettia että pärjäävät sillä tämän päivän. Perjantaina kävimme hallilla muka pikaisesti, tosin aikaa kuluikin normaalit pari tuntia. Fiona teki erinomai

Viime viikolla Taralta poistettiin kynnen sarveiskalvo sen vaurioiduttua ja se on potenut sitä reilun viikon. Ensimmäiset vuorokaudet olivat tuskaisia särkylääkkeestä huolimatta ja vasta nyt  Taran olo alkaa helpottaa. Lenkeiltä se on jäänyt kotiin ja vasta parina päivänä se on päässyt lyhyelle iltalenkille. Me kaikki toivomme että kynsi paranisi pian, Taralle toipuminen on ollut raskasta henkisesti ja fyysisesti. Fionalla on ollut tylsää kun Tarasta ei ole sille leikki- eikä juoksukaveriksi. Tiistaina kävimme Virve Sormusen koulutuksessa, jossa harmikseni Fiona kohelsi koko rahan edestä, mutta teki silti töitä kiitettävästi. Aloitin Fionan kanssa näyttelyharjoittelukurssin joka on tarpeellinen meille kummallekin. Ensimmäisellä kerralla Fiona käyttäytyi ihmeen maltillisesti ja oli lopen uupunut tunnin harjoittelun jälkeen. Kurssi kestää muutaman sunnuntain, jonka jälkeen ehkä uskallan ilmoittaa Hillevi Hiipottajan jonkun tuomarin kopeloitavaksi ilman että se pusuttaa tuomarin läpim