Aktiiviviikko
Jottei syysmasennus pääse kiinni, on kalenteri täytettävä kaikenlaisella toiminnalla. Kuten harrastamalla harva se ilta koirien kanssa jotain.
Neiti Nenälle etenkin tarvitaan ohjattua toimintaa. Muuten Fiona ohjautuu hyvin nopeasti omatoimisesti aktivoimaan itseään. Niiden omatoimiaktivointien onneksi sillä tuntuu olevan hyvä ruuansulatus. Rasiallisesta tulitikkuja tuli vain lievää närästystä eikä veljiä vaivannut vatsatauti onneksi tarttunut.
Fionan tarkan nenän ja hillittömän vauhdin muistaneena tein sille ensimmäisen pidemmän jäljen metsään lauantaina. Pidempi tarkoitti tässä tapauksessa vain reilua 35 metriä koska Fiona on vielä niin pieni (4,5 kk) enkä ollut tehnyt sille jälkeä kuin pari kertaa. Mokasin, sillä nameja oli liikaa ja jälki vieläkin liian lyhyt. Pikkuakka paineli kirsu maassa ja jätti miltei kaikki namit syömättä. Kun jälki päättyi, Fiona jäi katsomaan hyvin hämmentyneen oloisena että "Loppui just kun mä pääsin vauhtiin".
Jälkitouhun jälkeen seurasi juoksemista ja leikkimistä metsässä ja sitten isojen koirien uintikeikka Hyvinkäällä. Noppa on ollut viime aikoina pirteä masentavasta kosteudesta ja pimeydestä huolimatta. Se on leikkinyt itsekseen leluilla (ensimmäisen kerran sitten Taran meille tulon!) ja toisin kuin joillain kerroilla aiemmin, se ui hallissa pitkään ja monta kertaa Vilja-bortsun ja Taran kanssa. Piti miltei saalistaa se altaasta kun uintiaikamme loppui.
Sunnuntaina Fiona pääsi tapaamaan Karkki-bordercollieta ja Skip-shelttiä Lahteen. Kolea sää ei koiria haitannut, ne nauttivat juoksemisesta ja yleisestä touhotuksesta. Karkki on Noppaa hieman vanhempi, hienoluonteinen fiksu koira, joka käyttäytyi mallikkaasti meidän mustavalkoisen sähköjäniksen kanssa. Kaikki aikuiset koirat eivät Fionan pentukohellusta siedä. Fionan ja Skipin touhotettua ulkona tarpeeksi Fiona pääsi tutustumaan loppuun laumaan, eli moneen shelttiin. Pikkukoira oli aivan ymmällään mitä nämä karvaiset kloonit ovat ja varmuuden vuoksi heittäytyi selälleen aina kun joku meni ohi. Kiitos Marjalle että pääsimme käymään, Fiona sai paljon uusia positiivisia kokemuksia (ja minä myös)!
Kotona Fiona otti tirsat ja sitten lähdettiin hallille iltatreeneihin. Paikallaoloa, noutokapulan pitoharjoituksia ja keskittymistä, siinä Fionan treenit. Nopan kanssa hengailtiin muiden treenatessa ja otettiin helppoja tokoliikkeitä. Noppa oli hyvällä tuulella ja pirteä.
Tara oli taas mukana mutta ei kyennyt tekemään mitään tokoliikkeitä, ei edes seuraamaan. Autossa se viihtyy, katselee avonaisesta takaluukusta muiden treenaamista tyytyväisenä.
Tänään oli Fionalla pentukoulutusilta parkkihallissa. Kun pienellä alueella on kymmenkunta iloista ja vilkasta pentua, on koulutus hieman haastavaa... Silti se on mitä parhainta häiriötreeniä ja opettelua siihen että vierellä voi treenata tai liikkua kuka ja mikä vaan, mutta silti pitää keskittyä. Fiona oli taas pätevä ja osaava, minä onnistuin tunaroimaan itseni puolirammaksi (ei ollut koirien syytä, oma moka). Särkylääkettä hallitreenin jälkeen, noloa.
Huomenna on vuorossa Riitta Räisäsen koulutus jossa harjoitellaan EVL-liikkeitä Nopan mielenvirkeydeksi. Fiona tulee tokoilemaan myös, katsotaan mitä sen kanssa sitten tehdään. Lauantaina on ohjelmassa jälkeä Fionalle, pihatöitä minulle (kerpeleen myyrät!) ja pitkiä lenkkejä tätikoirille päivänvalossa. Sunnuntaina seuraan kerhon tokokisoja ja sen jälkeen sitten taas treenataan. Vähän, mutta kuitenkin.
Neiti Nenälle etenkin tarvitaan ohjattua toimintaa. Muuten Fiona ohjautuu hyvin nopeasti omatoimisesti aktivoimaan itseään. Niiden omatoimiaktivointien onneksi sillä tuntuu olevan hyvä ruuansulatus. Rasiallisesta tulitikkuja tuli vain lievää närästystä eikä veljiä vaivannut vatsatauti onneksi tarttunut.
Fionan tarkan nenän ja hillittömän vauhdin muistaneena tein sille ensimmäisen pidemmän jäljen metsään lauantaina. Pidempi tarkoitti tässä tapauksessa vain reilua 35 metriä koska Fiona on vielä niin pieni (4,5 kk) enkä ollut tehnyt sille jälkeä kuin pari kertaa. Mokasin, sillä nameja oli liikaa ja jälki vieläkin liian lyhyt. Pikkuakka paineli kirsu maassa ja jätti miltei kaikki namit syömättä. Kun jälki päättyi, Fiona jäi katsomaan hyvin hämmentyneen oloisena että "Loppui just kun mä pääsin vauhtiin".
Jälkitouhun jälkeen seurasi juoksemista ja leikkimistä metsässä ja sitten isojen koirien uintikeikka Hyvinkäällä. Noppa on ollut viime aikoina pirteä masentavasta kosteudesta ja pimeydestä huolimatta. Se on leikkinyt itsekseen leluilla (ensimmäisen kerran sitten Taran meille tulon!) ja toisin kuin joillain kerroilla aiemmin, se ui hallissa pitkään ja monta kertaa Vilja-bortsun ja Taran kanssa. Piti miltei saalistaa se altaasta kun uintiaikamme loppui.
Sunnuntaina Fiona pääsi tapaamaan Karkki-bordercollieta ja Skip-shelttiä Lahteen. Kolea sää ei koiria haitannut, ne nauttivat juoksemisesta ja yleisestä touhotuksesta. Karkki on Noppaa hieman vanhempi, hienoluonteinen fiksu koira, joka käyttäytyi mallikkaasti meidän mustavalkoisen sähköjäniksen kanssa. Kaikki aikuiset koirat eivät Fionan pentukohellusta siedä. Fionan ja Skipin touhotettua ulkona tarpeeksi Fiona pääsi tutustumaan loppuun laumaan, eli moneen shelttiin. Pikkukoira oli aivan ymmällään mitä nämä karvaiset kloonit ovat ja varmuuden vuoksi heittäytyi selälleen aina kun joku meni ohi. Kiitos Marjalle että pääsimme käymään, Fiona sai paljon uusia positiivisia kokemuksia (ja minä myös)!
Kotona Fiona otti tirsat ja sitten lähdettiin hallille iltatreeneihin. Paikallaoloa, noutokapulan pitoharjoituksia ja keskittymistä, siinä Fionan treenit. Nopan kanssa hengailtiin muiden treenatessa ja otettiin helppoja tokoliikkeitä. Noppa oli hyvällä tuulella ja pirteä.
Tara oli taas mukana mutta ei kyennyt tekemään mitään tokoliikkeitä, ei edes seuraamaan. Autossa se viihtyy, katselee avonaisesta takaluukusta muiden treenaamista tyytyväisenä.
Tänään oli Fionalla pentukoulutusilta parkkihallissa. Kun pienellä alueella on kymmenkunta iloista ja vilkasta pentua, on koulutus hieman haastavaa... Silti se on mitä parhainta häiriötreeniä ja opettelua siihen että vierellä voi treenata tai liikkua kuka ja mikä vaan, mutta silti pitää keskittyä. Fiona oli taas pätevä ja osaava, minä onnistuin tunaroimaan itseni puolirammaksi (ei ollut koirien syytä, oma moka). Särkylääkettä hallitreenin jälkeen, noloa.
Huomenna on vuorossa Riitta Räisäsen koulutus jossa harjoitellaan EVL-liikkeitä Nopan mielenvirkeydeksi. Fiona tulee tokoilemaan myös, katsotaan mitä sen kanssa sitten tehdään. Lauantaina on ohjelmassa jälkeä Fionalle, pihatöitä minulle (kerpeleen myyrät!) ja pitkiä lenkkejä tätikoirille päivänvalossa. Sunnuntaina seuraan kerhon tokokisoja ja sen jälkeen sitten taas treenataan. Vähän, mutta kuitenkin.
Fiona 4,5 kk. "Arvotaan korvien asennot"-sarjassa olemme vaiheessa "Miltei pystyt muttei kuitenkaan"
Fiona pinkoo Skipin perässä
Vielä Skip oli Fionalle liian nopea. Muutaman viikon kuluttua voi olla jo toisin..
Skip liitää
Kuin kaksi marjaa :)
Tämä kuva ei kaipaa selityksiä. Niitä ei ole.
Karkki oli pitkämielinen uteliaan hämähäkkiteinin suhteen
Karkki, sun selkäsi takana tapahtuu jotain...
Rankan päivän jälkeen sohvalla on hyvä rentoilla
Kommentit
Lähetä kommentti