Mustavalkoista menoa

Fionan korvat nimittäin. "Arvotaan seuraavat korvien asennot" jatkuu kenties vielä jonkin aikaa, sillä kääpiöpandamme on vaihtamassa hampaita. Vasta sen jälkeen uskalletaan arvioida lopullinen korvien asento. Hampaiden vaihtuminen liittyy jollain tavalla korvien lopulliseen asentoon kasvuvaiheessa, tiedoksi asiaa ihmetteleville. Harveneva hammaskalusto ei haittaa karvaimurin syömistä eikä valitettavasti myös puremista. Kaiken se syö, mikä voisi olla syötävää. Tai vaikka ei olisikaan. Rokotukset ovat nyt hankittu, lekurikäynneistä pentu ei ollut moksiskaan eikä muustakaan tutkimisesta. Viime lääkärikäynnillä se pissasi odotustilan matolle. Niin minäkin olisin tehnyt jos olisin ollut Fiona, aiheellinen nootti huonosta palvelusta ja kalliista hinnasta. Jälkeä ei olla päästy tekemään minun aikatauluongelmieni takia, tokoiltu on hieman ja harjoiteltu hihnassa kävelyä kaupunkiolosuhteissa. Häiriötreeniä ei tarvitse erikseen tehdä, treenipaikkanamme pitämässä parkkihallissa

Olisi Taran mielipide jos siltä kysyttäisiin. Mikä sääli ettei meidän aikamme ja voimavaramme riitä kaikkeen haluamaamme, sillä lampaat ovat Taralle SE juttu. Tai siis paimentaminen. Tara, jonka pää ei kestä stressiä eikä enää edes kevyttä tokoilua, oli omassa oikeassa roolissaan lampailla. Koira, jota ei ole koskaan opetettu mitenkään paimentamaan, tiesi heti miten toimia kun edessä on lammaskatras. Sulavan toiminnan esteenä oli jälleen kerran omistaja, joka mm. jäi miltei lammaslauman jalkoihin Taran tuodessä lauman vauhdilla. Alkuinnostussähläystouhotuksen jälkeen sekä omistaja että koira rentoutuivat (minä luotin Taraan kun huomasin ettei se tee lampaille mitään ja toimii, Tara nautti kun pääsi omaan elementtiinsä) ja meillä oli erinomainen päivä. Mukana olivat myös Fionan puolisisarukset Nooa , Keita ja Pörrö sekä Riimi ja Heimo -bortsu-urokset.  Voi kun aika riittäisi niin kävisimme useamminkin Woollandiassa . Erinomaista koulutusta (ja ruokaa!) ja rauhalliset, koiriin

Viikko sitten suurin osa kärhöistä kukki vielä ja loputkin olivat tomerana elossa. Ritarinkannus aloitti kukinnan, salkoruusussa oli isot nuput ja gladiolus kukki komeasti. Tänään piha on märkä, ankea ja väritön. Jackmannii ei hätkähtänyt ensimmäisistä hallaöistä, mutta -4,4 astetta kukisti senkin toissayönä.   Viinikärhö (taustalla Hullu Puutarhuri) Ville de Lyon Marja-aronioiden pienet taimet hehkuivat ruskassa. Nämä kaksi ovat istutettu nurmialueen reunaan Noppaa varten. Terassin läheisyydessä ei ole kesällä varjoa eikä suojaa ja Noppa ei kestä kuumuutta. Se saa levätä näiden nopeasti kasvavien pensaiden juurella tulevina kesinä. Ritarinkannus availi nuppujaan. Viimeinen gladiolus kukassa. Yksi iso kukkavarsi oli samassa ruukussa mutta heitin sen kompostiin kun ei olisi ehtinyt enää nuppuja avata. Muistutuksia itselleni ensi kesää varten: K orkeita samettikukkia kannattaa kylvää pellon ja kasvimaan väliin marjatuomipihlajien sekaan, niistä saa n

Selailin viimevuotisia blogikirjoituksiani ja katselin kaihoten Nopan kuvia jossa sillä oli upea (yli)paksu turkki ja koko koira oli muhkean näköinen. Viime syksynä kun se alkoi oireilla Addisonin tautia sen turkki alkoi muuttua karheaksi ja oheni. Jatkuva kortisonilääkitys vaikuttaa monin tavoin, myös haitallisesti. Nopan ruumiinlämpö vaihtelee, talvella se meni shokkiin kun jouduin pesemään sitä, kesällä se meni kuumuuden ja stressin takia niin huonoon kuntoon että oli lähellä kuolemaa. Toisaalta se palelee helposti, jopa kesällä. Leikkasin eläinlääkärin käskystä siltä turkin pois heinäkuun alussa, mutta se ei kasvanutkaan takaisin. Epämääräisiä pieniä tupsuja sillä kasvaa siellä täällä, mutta vaaleanpunainen nahka paistaa monin kohdin ja karva irtoaa sitä mukaa kun kasvaa. Sillä on tukala olo sateella kun vesi tulee suoraan iholle, vähänkin viileämmässä säässä se palelee. Ostin sille uuden sadetakin ja kaivoin sen talvitakin ja fleece-verkkarit esille jo pari viikkoa sitten. Toivo

Fionalla siis. Se kasvaa hurjaa vauhtia, tuntuu että aamuisin se on paljon isompi kuin illalla nukkumaan mennessä. Tassut ovat jo sen kokoiset ettei Fiona taida ihan pieneksi siroksi nartuksi jäädä. Ei sentään mitään Nopan kokoluokkaa, onneksi. Yksi valepukuinen landseer tässä laumassa riittää. Toissasunnuntain jälkipäivän jälkeen kaikki muut Fionan sisarukset ovat treenanneet ahkerasti jälkeä ja osaavat vaikka jo mitä, me pöhköillään tokoa ja yritetään oppia ymmärtämään toisiamme paremmin. Kirsun käyttöä ollaan harjoiteltu, mutta jäljen tekoa ei olla kokeiltu. Siihen perehdytään tänä viikonloppuna, sitä ennen Fiona käy kuunteluoppilaan palveluskoirien tottisluennolla. Noppa pääsee sinne treenaamaankin jos jaksaa. Tokoa on tiedossa ensi viikollakin, omatoimitreenien lisäksi mennään taas Mika Jalosen koulutukseen. Suurta ja ihmeellistä kaupunkimaailmaa (lue: Lammi-city...) käydään ihmettelemässä viikottain. Pärisevät moottoripyörät eivät Fionaa hetkauta, eikä bussit ja muut raskaat

Sunnuntaina oli kasvattajan järjestämä jäljestyspäivä Metalliset -pentueelle (pentujen nimet liittyvät metalliin, toim.huom.). Koko pentue oli tullut Hyvinkäälle ja lisänä vielä edellisestä pentueesta Keita omistajansa Millan kanssa sekä Merja kelpieiden kera. Merja näytti miten ei pidä käyttää paikanninta jälkimetsässä ja Aapo pääsi kokeilemaan henkilöhakua, Keita ja Milla näyttivät mallia oikeasta jäljestyksestä. Pennuthan lähinnä touhottivat nameja etsimässä pikkujäljellä. Fionan ensimmäinen jälki meni ihan pipariksi neidin vouhottaessa kaikkea muuta. Seuraava menikin paljon paremmin kun se maltttoi hieman keskittyä. Kirsun käyttö on Fionalle tuttua, se painelee kotona pitkin pihaa meidän jälkiä pitkin joka päivä (ei siis varta vasten tehtyä jälkeä) siinä missä Noppa hakee ilmavainua (oravista, supikoirista ja jäniksistä). Ensijärkytyksestä (" Mitäh, näitä on näin paljon !") toivuttuaan Fiona pomputteli ja pomotteli sisaruksiaan sangen häikäilemättömästi, mutta mam

Sailan kommenttiin viime kirjoituksessa jäin pohtimaan vastausta. Samalla mietin mitä viime kesänä tuli tehtyä. Ainakin istutettua - parisataa perennaa (osa uusia, osa vaihtoi paikkaa). Mukana mm. 16 kärhöä. - parisataa kukkasipulia (tulppaanit, liljat, narsissit jne.) - kymmenen pensasangervoa - 12 havukasvia - 10 terijoen salavaa (okei, 2 on vielä ämpärissä...) - 10 marja-aroniaa - 12 syreeniä - 7 marjatuomipihlajaa (joista 2 piti uusia) - 2 isotuomipihlajaa - 2 rusokuusamaa - 1 tuoksuköynnöskuusama - 2 koreanonnenpensasta - 3 jasmiketta - 3 särkynyttä sydäntä (isoa) - 4 lumipalloheisiä (joita 2 piti uusia) - 3 hanhikkia - 5 seppelvarpua - 3 hortensiaa (valeistutukseen) - 1 pähkinäpensas Lisäksi kesäkukat, gladiolukset, 12 daaliaa ja 2 inkaliljaa... ja kasvimaa onkin sitten jo ihan oma juttunsa! Rahaa kului eniten ostomultaan, suurimman osan taimista ostin erittäin edullisesti tai sain niitä vaihtareina. Vain harvasta maksoin täyden hinnan. Ensi kesänä on &