Mustavalkoista menoa

Eilen oli vipinää, vilskettä ja kovin mustavalkoista kun Fiona tapasi sisaruksensa kasvattajan järjestämällä pentupäivällä. Siitä seuraavassa päivityksessä enemmän, samoin kuin iso liuta kuvia. Niitä on 200, joudun hieman karsimaan... Pihalla alkaa olla jo ankean näköistä, yöhallat ja kylmät päivät ovat hyydyttäneet suurimman osan kasveista. Osa yrittää vielä, ritarinkannus kasvattaa yhä nuppuja isommiksi vaikka ylimmät olivat aamulla ihan huurteessa. Puhumattakaan tämänpäiväisestä raekuurosta joka paiskoi taas osaa kasveista. Olen tyytyväinen että kesän projektit saatiin valmiiksi, vaikka välillä tuntui aika toivottamalta. Varaston teko on vielä kesken, mutta muuten voidaan jo miltei valmistautua talveen (=sisäremonttiin). Tosin loput daaliat pitää nostaa vielä ylös ja laittaa tilalle kukkasipulit, istuttaa yksi iso kuunlilja, loput kesäkukat pitää lykätä kompostiin, kääntää maata kasvimaalla ja ja ja... Mutta periaatteessa kaikki siis kunnossa! Tänään istutin viimeisen pionin.

Vielä viikko sitten t-paitasillaan tuli hiki pihatöissä päivällä, eilen lapioin multaa toppavaatteet päällä. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella ja pohjoistuuli viimeisteli raekuurojen kera lähes talvisen sään. Kaksi daaliaa oli jo alkuviikosta sateen paiskomia ja nostin ne ylös. Iso kirkkaankeltainen kerrottu on upea, mutta kukkii aika myöhään ja kaatuu herkästi tuulesta ja sateesta. Viime yön halla viimeisteli suurimman osan maahan jääneistä daalioista, mutta ihmeekseni pompom-daaliat ovat vielä ihan reippaina pystyssä. Miekkaliljoja on maassa (ruukussa) enää yksi, se tuskin ehtii enää kukkia koska nuput ovat vasta avautumassa. Muut nuppuvaiheessa olevat ja yhden kukkivan toin sisälle maljakkoon. Syyskuun ollessa vielä lämmin (huoh...) siirsin osan nauhuksista takapihan nurkan uuteen, isoon pengerrettyyn perennapenkkiin. Isäni teki raskaimman työn eli kivireunuksen jota minä en saanut mielessäni hahmoteltua etukäteen lainkaan ( Sailan neuvoista huolimatta). Kun penge

Kääpiöpandalla on ollut mukavasti rankka päivä: ensin päivällä Nopan ja Taran kiusaamista ja "auttamista" puutarhatöissä seuranani, sitten päiväunet ja lisää leikkimistä. Iltapäivällä tuli Lahdesta Skip-sheltti kylään. Pikkuriiviömme muuttui hetkessä mielisteleväksi pennuksi ja tutustumisen jälkeen oli vauhti taas aikamoinen. Fiona kävi ottamassa päiväunet ja sillä aikaa Tara pääsi juoksemaan Skipin kanssa. Mukavaa oli, kiitos kyläilystä! Tätä kirjoittaessani ulkona sataa kaatamalla ja koirat makaavat reporentoina pitkin lattioita. Jopa Fionakin! Tara seuraa tyynesti Fionan leikkiinhakuyrityksiä   Mitäköhän kasvattaja tuumaisi jos tuuppaisi tämän kuvan rajattuna vuosikirjaan :) Pysty häntä ja korvat! "Siinä se taas menee..."  Lohikäärme-Fiona yritti tehdä vaikutusta Taraan   Tara näyttää kieltä Fionalle    Tämä on niin tyypillistä: pentu vetää sikahepulia (huomatkaa ilme!) ja Tara ei_taaskaan_tajua_mitään... T

Fionalla on niin kiire ja se on niin utelias ettei sen lepäämisestä meinaa tulla mitään. Vasta viimeiset muutamat yöt se on nukkunut kokonaan, mutta päivisin se vain torkahtelee. Jos se saa olla asunnossa vapaana, se ei ymmärrä levätä juuri laisinkaan. Sillä seurauksella että siitä tulee kiukkuinen kommentoiva ärripurri joka ei jätä Noppaa ja Taraa rauhaan. Autosta se on sen sijaan aivan hurmaantunut. Suorastaan huumaantunut, nukahtaa sinne oitis. Tänään kävimme Ylöjärvellä Koirakoutsi n Mikan koulutuksessa ja Fiona nukkui umpiunessa koko automatkan ja koulutuksen odottelun. Tampereella liikennevaloissa oli pakko kurkata takapenkillä olevaan häkkiin että onko pentu elossa kun mitään ei kuulu. Se nukkui kaikki neljä töppöjalkaa kohti kattoa sikeässä unessa. Harmi että tapaamisemme Puutarhan ja Hella n Ullan kanssa ei ihan ajoituksellisesti onnistunut, lisäksi Fiona antoi siellä ja koulutuksessa väärän kuvan persoonastaan olemalla kuin pieni kullannuppu. Totta ihmeessä kun oli juuri