Mustavalkoista menoa

Tontin toisen reunan perunapelto muuttuu hiljalleen nurmikoksi, aika urakka siinäkin. Reilussa vuodessa entinen perunamaa muuttui ryvettyneeksi pujopelloksi, jonne ei ollut asiaa ilman (terävää) viikatetta. Lisäksi se oli myyrien huvipuisto: maahan jääneistä perunoista riitti syötävää ja valtava rikkaruohokasvusto takasi suojan. Nyt kun siitä tulee nurmikko, se häätää toivottavasti myyrätkin kauemmaksi. Keskelle perunapeltoa aikoinani "valeeseen" istuttamani tyrnit jäivät sinne edelleen. Sen alueen ympäriltä ensin kynnettiin ja sitten tasoitettiin maa. Yksi tasoituskerta ei riittänyt, toinen on vielä tulossa. Sen jälkeen alkaa sama risusavotta kuin takapihallakin: kaikki kivet, juurakot ja oksat on haravoitava pois. Valvova Työnjohtaja Rouva Rullahuuli oli taas vahtimassa kyntämistä. Tosin traktorin ajaessa tontille Pullero nukkui selällään nurmikolla ja havahtui valvontahommaansa vasta traktorin ajaessa aivan lähelle. Tontin kulmasta kasvimaalle päin. Tulee lisää n

Puutarhanhoito on kuulemma erinomaista terapiaa ja mielenterveydelle hyväksi. Koiranpennuthan ovat suloisinta maailmassa ja pentujen touhujen seuraamista parempaa mielenpiristettä ei olekaan. Nämä kaksi kun yhdistää, ovat terapiat todella hyvässä kuosissa! Puoli vuotta sitten kävin ihastelemassa Surin pentuja, tänään oli ihasteluvuorossa Surin veljen Manun pennut. Kolmeviikkoiset mustavalkotättähäärät olivat juuri niin suloisia kuin bordercollien pennut voivat vaan olla. Vaaleanpunaisia tassunpohjia ja masuja, hellyyttäviä hampaiden alkuja (joista tulee pian karmeat naskalit) ja kovaa yritystä viipottaa töppöjaloilla jonnekin. Ainakin hetken, ennen kuin uni tuli. Sitten ne simahtivat niille sijoilleen, juuri kuten pikkupennut tekevät. Onko bordercollien pentuja suloisempaa? (Jokaisella on tästä oma vakaa mielipide, tämä on minun :) Vielä niin vaaleanpunaiset anturat :)

Torstaiaamuna oli vuorossa huvimajan muutto. Etupihalla perennapenkin edessä ollut huvimaja on kaunis, mutta väärässä paikassa. Se muutti takapihalle kaivon lähelle metsän reunaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se olisi siirretty entisen perunapellon kohdalle talon päätyyn, mutta maaston muodoista johtuen se ei olisi siitä siirrosta ehjänä selvinnyt. Nyt ammattikuskin ja Juhan yhteistyöllä se matkasi turvallisesti muuten tyhjälle takapihalle. Aika yksinäistähän sillä siellä vielä on... Ostamani pienet pensaat näyttäisivät naurettavilta tuossa mittakaavassa, joten "joudun" shoppailemaan "muutaman" pensaan lisää :) Näin näppärästi huvimaja nousi etupihalta Ja matkasi takapihalle   Huvimajan siirtoa ennen takapihaa tasoitettiin vielä, etupihalle tehtiin maanmuokkausta ja samaan syssyyn tuli soraa ja peltomultaa pari isoa kekoa. Kun takapiha on iso multahiekkakenttä ja etupihalle on levitetty hiekkasoraa, sitä riittää myös sisällä ja koirien turke

Kaivinkone pääsi tositoimiin viikonloppuna, mutta valitettavasti eri teknisten ongelmien takia projekti jäi kesken. Erittäin ammattitaitoinen kuljettaja Andy teki Juhan avustuksella hienoa työtä tiukassa aikataulussa, harmi että kone hyytyi nopeammin kuin kuljettaja. Loppuun tuo projekti viedään, mutta eri koneilla, eri henkilöiden toimesta ja eri aikataululla kuin alunperin kaavailimme. Toisaalta takapiha on niin aakee laakee, että sen siivoaminen juurista, oksista ja kivistä kestää loppukesän. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä vielä pitäisi tehdä. Kun puut olivat poissa ja maa tasoitettu sekä pintavesien kaadot tehty, oli takapiha yllättävän iso..   Mitäs tähän sitten keksisi... Treenikenttä, kukkapenkkejä, pensaita.. Kaivo pitää ainakin piilottaa ja Nopalle istuttaa pensaita joiden varjossa se voi makoilla aurinkoisina päivinä.   Isoja kiviä löytyi runsaasti. Itse asiassa niin monta, että kasoja alkoi kertyä sinne tänne. Pari jättikokoista kasaa jäi, lop