Mustavalkoista menoa

Laumamme on yli vuoden tauon jälkeen taas kolmikoirainen. Valitettavasti hurmaava Puuma-kelpie on meillä vain viikon. Tosin pohdimme sen kidnappaamista pidemmäksi aikaa :) Meillä ei ole kelpieistä kuin positiivisia kokemuksia: iloisia, vilkkaita, sosiaalisia ja sopeutuvaisia. Ystävällinen ja fiksu Puumis sananmukaisesti luikerteli Nopan ja Taran suosioon, Juhasta puhumattakaan! Tara ja Puumis juoksevat lenkeillä metsäautoteillä kilpaa ja sisällä Nopan kanssa Puumis nukkuu ja kerjää rinnakkain. Noppa-pullero on saanut kadotetut kilonsa valitettavasti takaisin, tosin luulen että kortisonilääkitys turvottaa sitä jonkin verran. Mutta "kiitos" lääkityksen, se syö ja juo paljon ja se näkyy ja tuntuu. Ainakin siinä, että pesen yhä lattiat miltei päivittäin vaikka vahinkolirauttelut ovatkin vähentyneet. Puuma tarkkailee lintuja Pöhliäiset lenkillä eli Tara ja Puumis leikkivät metsäautotiellä Noppa, Puumis ja upea kelottunut puu   Tein Puumikselle suojaisan le

Ei pääse tylsistymään eikä aika käymään pitkäksi, kun sekä suunnitellut tapahtumat että yllättävät muutokset sekoittavat rutiineja. Taloprojektimme lisäksi (repimistä, maalaamista, laatoittamista, hiomista, pesemistä ja valamista vielä kuukausien ajan) työtä riittää pihalla ja mökillä. On aika ristiriitainen olo kun toisaalta sisällä olisi urakkaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta miltei fyysisesti ahdistaa katsoa lumimäärää (ja miettiä mitä kaikkea myyrät ovat sen alla tehneet...) ja odottaa aurinkoa: lämpöä ja ennenkaikkea valoa. Saila suunnitteli meille pihan muutokset, joihin olimme erittäin tyytyväisiä. Siinä yksi syy, miksi odotan kevättä: pääsisin toteuttamaan Sailan suunnitelmia ja siten ratkaistua monta ongelmallista kohtaa pihasta. Asiaa hieman mutkistaa se, että ensin pitää odottaa muutaman tuhannen kilon painoisia koneita pihaa muokkaamaan... Samalla pihalta lähtee iso kontti ja huvimajakin vaihtaa paikkaa. Kasvimaa jää koneilta rauhaan ainakin osittain ja sitä varten odotta