Mustavalkoista menoa

Tänään oli Taran kolmas tokokisa avoimessa luokassa. Kisat pidettiin aivan naapurissa, Tuuloksessa parkkihallissa. Olin aivan varma että kaikuva halli, jossa liikkuu autoja ja taustalla soi ostoskeskuksen mainospälpätykset, olisivat liikaa Taran hermoille. Yllätyksekseni Tara oli ihmeen rento ja jopa kontaktissa. Enemmän se hermostui minun jännittämisestäni kuin äänistä. Tuomarina oli Ossi Harjula, joten mitään helppoja pisteitä en odottanutkaan. Tara teki parhaansa, virheet olivat niitä joita sillä on aina ollut (vinot perusasennot eteen tullessa, seuraamisessa irtoaminen joka on minun koulutusvikani ja hitaat maahanmenot jotka johtuvat murtuneesta kyynerpäästä). Noudossa (joka edellisenä iltana onnistui taas täydellisesti) Tara tiputti kapulan ja sitten meni minulta pasmat sekaisin. Luulin että liike meni nollille joka tapauksessa ja annoin sitten käskyjä urakalla koulutusmielessä. Tuomari piti pitkän ja hartaan puhuttelun mikä ero on kisatilanteella ja koulutuksella ja kuinka minä

Tätä kirjoittaessani Noppa makaa varpaitteni päällä sikeässä unessa, Tara tuolin takana ja Juha tuhisee olohuoneessa. Ollaan lenkkeilty, tehty pihatöitä, treenattu tokoa hallissa (olipas jännää, tuumasi koirat) ja syöty. Pirilässä oli kukkasipulit -60 % ja oli ihan pakko käydä ostamassa keisarinpikarililjoja ja kerrottuja narsisseja kun kerran maakin on taas sula... HongKong-tavaratalosta ostamani helmililjojen sipulit olivat umpihomeessa, ne menivät puutarhakompostoriin. Kontiainen on riehunut etupihalla niin, että olisi saanut sen nostamista multakasoista kerättyä pari kottikärryllistä puhdasta multaa kukkapenkkiin. Tyydyin kuitenkin levittämään kasat takaisin nurmikolle. Vesimyyrän kiusaksi tyrkkäsin sen tekemiin koloihin keisarinpikarililjat. Haistatin sille siis sananmukaisesti. Kompostin tyhjensin ja siirsin viime viikonloppuna, nyt siellä on tilaa talven varalle. Vaikka se on lämpökompostorin nimellä niin joka vuosi se on jäätynyt.  Viime viikolla karvahirviöt olivat t