Mustavalkoista menoa

Tänä viikonloppuna oli kisasuma, tai ainakin siltä tuntui - ja kuulosti. Lähes kaikki treenikaverimme ovat olleet kisaamassa jossain päin Suomea ja kuulemani mukaan hyvällä menestyksellä. Onnea tokon ykköstuloksista Sanna ja Alli & Noo a , Sari ja Kitty (Silakka ), Tiina ja Wiia , Mia ja Dina ! Muista tuloksista luen ja kuulen tarkemmin tämän päivän jälkeen. Edit: Nopan poika Hessu ( Borderiinan Hulivil i) sai myös tänään tottelevaisuuskokeista ykköstuloksen ja oli alokasluokan kolmas. Hyvä Hessu ja Katja ! Meidänkin piti kesäisen suunnitelman mukaan olla kisaamassa tänä ja tulevana viikonloppuna, mutta koska koirat ovat nyt Hämeessä Juhan kanssa ja vain silloin tällöin viikot vanhempieni luona (eli minulla illat ja yöt), jää treenaaminen niin vähiin että meidän seuraavat kisat ovat ehkä vasta ensi kesänä. Toisaalta: ei ole kiire eikä mikään erityinen tarvekaan. Tara ei tule ikinä kilpailemaan voittajaluokassa rikkinäisen kyynerpäänsä takia ja Pullerolle riittää yksi tulos

Toissa viikonloppuna ladoin narsisseja ja tulppaaneja häkkiin kevättä odottamaan, tänään oli vuorossa liljat. Uusia perennapenkkejä ehdin tehdä ehkä ensi- tai sitä seuraavana kesänä, joten keijuangervo sai häädön perennapenkistä. Se irtosi irtosi kolmessa osassa. Yksi osa lähti eilen Valkoiseen tupaan , yksi sijoittui muiden angervojen jatkoksi sisääntulotien viereen ja yksi odottaa lopullista sijoitustaan vesiämpärissä. Silti ison neliskulmaisen kuopan tekeminen keskelle perennapenkkiä ja istutuspuuhat olivat hankalia ja samalla taisi kärsiä lopullisesti pari rantakukkaa ja yksi päivänhattu. Pikkuinen pioni selvisi minun, Juhan ja Taran tallomisista, onneksi. Samaan häkkiin liljojen seuraksi päätyi kollegalta saatu väriminttu, jonka olin onnistunut kitkemään täältä pois. Ensi keväänä ja kesänä lupaan nykiä vain vuohenputkea ja vesiheinää, sillä värimintun lisäksi penkistä on kadonnut punainen päivänkakkara ja tuoksumiekkalilja. Kenties vielä jotain muutakin jota en muka tunnista

Nämä pari kuvaa ovat jääneet laittamatta blogiin pari viikkoa sitten. Pullerolle kelpaa mainiosti myös kasvisruoka, joten heinien lisäksi se syö innolla marjoja. Jos Hämeessä putkahtelee marja-aronioita keskelle umpimetsää tulevina vuosina, syy on sinne kakkineen Nopan. Se tyhjensi puskiamme niin tarmolla ettei malttanut pureskella kaikkia marjoja. Vadelmat ovat sen lempimarjoja ja istutettujen puskien alaosat olivat nopeasti tyhjennetty. Sitten se siirtyi herukoihin ja pensasmustikkaan... Luonnossa kelpaa villivadelmien lisäksi mustikat ja puolukat. Mökillä Noppa imuroi rinteestä mustikoita reilu pari viikkoa sitten. Tara ei niin marjoista välitä. Syö jos tarjotaan, mutta yleensä se_ei_pysty_keskittymään moiseen. Parempi siis vahtia mitä muut tekevät.  Illalla alkoi taas mökkipainit, lähinnä hammaspainina. Kumpikin jäystää leikin ohessa toisen kurkku- tai korvakarvoja ja pärskii niitä sitten lattialle. Päivän touhotusten jälkeen tuli väsymys. Noppa mielipai

Tiedän että nyt on vielä liian lämmintä istuttaa kevään kukkasipuleita. Mutta kun tilaisuus tulee (eli perennapenkistä löytyy kolo ja Juhalla on hetkinen aikaa muotoilla rappausverkosta sopiva häkki) niin... Koska myyrät ovat kesän tauon jälkeen aktivoituneet, on kaikki sipulit istutettava häkkiin niiltä suojaan. Viime syksystä oppineena myös maan pinnalle pitää laittaa verkko. Osa sipuleista oli viime syksynä syöty puoliksi - päältäpäin.. Rappausverkko on aika jäykkää ja siten hankalammin käsiteltävä kuin esim. kanaverkko, mutta se ei ruostu niin helposti ja se on niin tiheää, etteivät myyrät ehdoin tahdoin siitä tule läpi. Saman häkityksen (mutta huomattavasti isomman häkin!) saavat myös liljojen sipulit, joita on taas kertynyt istutettavaksi kunnioitettava määrä. Toisesta perennapenkistä saa häädön keijuangervo ja sen paikalle tulee uusi liljapenkki. Keijuangervo kasvaa kuulemma hitaasti eikä juuri leviä, mutta tuo tapaus on näemmä poikkeus. Sitä on jaettavaksi asti! Kukkas

Mistä on viikonloppumme tehty (ja tullaan seuraavien viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana tekemään)? Pihatöistä, puutarhatöistä, puutöistä (siis puiden kaatoa, halkomista, raivausta ja pinoamista), sisätöistä, remonttitöistä, siivoustöistä, raivaustöistä (ainakin kun kyse on tontin takaosista). Välillä pitää tehdä muutakin, mutta ei tule aika käymään pitkäksi tulevina vuosina :) Hämeen pihakukat alkavat hiljalleen hiipua syksyn myötä. Ruusut innostuivat nyt vasta kukkimaan kunnolla, mutta etanat ovat pistelleet kuunliljat raadoiksi ja osa kasveista näyttää kärsineen liiasta kosteudesta. Muutama sinnikäs kukki yhä. Kultapalloa ja nauhusta (kirjoitin ensin että leimuja, hah...)  perennapenkin reunalla     Punahattuja Päivänhattuja Punainen kerrottu salkoruusu ja valkoinen daalia takana Valkoinen ritarinkannus kukkii vasta nyt! Gladioluksissa oli vielä hohtavan punaiset kukat. Harmi, että vaaleanpunainen jäi vielä nuppuvaiheese

Nopan ja Ossin pentu (nyt tosin jo puolitoistavuotias..) Rilla ( Borderiinan Hippityttö ) kävi taas kokeilemassa paimennusta. Hienosti oli kuulemma mennyt, lisää kuvia löytyy täältä .Kuvat: Outi Toni-Heikkilä Siinä missä Rilla menee fiksusti ja hötkyilemättä, Tara menee taas järkeä ja jarruja vailla. Viime viikonloppuna sillä oli niin kiire, etteivät jalat juuri mökin betonirappusia koskettaneet. Tarpeeksi ainakaan. Anturasta puuttuu pala. Taas. Muokattu tekstiä! : Rilla on käynyt enemmän kuin pari kertaa jo paimentamista harjoittelemassa ja Rillan veli Hessu ( Borderiinan Hulivili) oli toista kertaa paimentamassa. Hessun harjoittelemisesta on juttua Katjan blogissa täällä .

Viime sunnuntaina kerrottu salkoruusu jäi pohtimaan nuppujen avaamista, joten tiedossa on ensi viikonlopun jälkeen monta kuvaa :) Aiemmin en ole niitä saanut kukkimaan useista yrityksistä huolimatta, sen sijaan tuo musta yksinkertainen on kukkinut kauniisti ja pitkään. Vaikka elokuun alussa uhkasin taas gladioluksia kompostilla, annoin niille silti armonaikaa muutaman viikon. Onneksi annoin, innostuivat tekemään vasta kuun lopussa kukkavanat ja osa ehti jo kukkiakin. Toivottavasti loput kukkavanat ovat auenneet niin, että tulevana viikonloppuna näen nekin kukat. Pari valkoista kukki myös, mutta olivat niin tylsän näköisiä yksinään ruukussa, etten edes kuvannut. Selvästi oirehtiva puutarhadementia yllätti ja nakkasin miekkaliljat kompostiin. Olin tyystin unohtanut ostaneeni ja istuttaneeni ne vuosien tauon jälkeen keväällä. Katsoin että kas, ei näy kukkavanoja näissä gladioluksissa, heitän pois. No ei kai miekkalilja mitään kukka vanoja tee, vaan toisenlaiset nup