Mustavalkoista menoa

Kävin eilen viettämässä mukavan aurinkoisen ja leppoisan näyttelypäivän Tuomarinkartanossa - ilman omia koiria. Karvahirviöitä en ollut edes ilmoittanut. Meidän kesän näyttelyt taitavat jäädä erikoisnäyttelyyn, joka on enemmän tapahtuma kuin näyttely, ainakin meille. Nopan poika Hessu (Borderiinan Hulivili) sai eilen erinomaisen ja hyvän arvostelun, tänään Järvenpään näyttelyssä Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) oli neljänneksi paras narttu kuten myös siskonsa Nelli (Borderiinan Hepsankeikka) Joensuussa. Järvenpään näyttelyssä oli myös Noxu (Borderiinan Hopeanuoli) joka sai erittäin hyvän. Kauniitä kakaroita :) Mamma-Noppa on antibioottikuurilla virtsatieinfektion takia. Ei sitä kyllä Nopasta hevillä huomannut, lääkärikin oli ensin sitä mieltä että olen hieman vainoharhainen. Mutta valitettavasti olin oikeassa ja labratulosten jälkeen Noppa pistettiin lääkekuurille. Toivottavasti selvitään sillä eikä vaiva toistu. Potilas on ihan oma itsensä, ei ole moksiskaan lääkkeistä. Keskiv

Viimeisetkin narsissit (ne Juhan äidiltä aikoinaan saamani, ihanasti tuoksuvat) avautuvat, samoin loputkin tulppaanit. Keltainen keisarinpikarililja lopetti jo kukinnan, oranssit jatkavat vielä jonkin aikaa. Koristekirsikkapuiden kukinta oli upea, mutta nopea. Niitä juuriversoja on niin paljon ja ne ovat jo puun kokoisia (parimetrisiä) että saha käy ensi viikolla.. Muuten perennapenkki jää varjoon ja takapihan perä muuttuu entistä ryteikköisemmäksi. Kärhö kukkii nyt ensimmäisen kerran, yleensä se tekee uusinnan loppukesästä. Ilokseni clematikset selvisivät talvesta hyvin vaikka ylimmät osat taas paleltuivatkin. Uutta alkua pukkaa! Keisarinpikarililja Kerrottuja pinkkejä papukaijatulppaaneja, ei haisuakaan mikä on nimi ja mistä olen sipulit viime syksynä tilannut.. Kerrottuja narsisseja Kärhö Saija ! Mikä tämä on? Yksinkertainen, kaunis narsissi. Eikä taaskaan mitään muistikuvaa mistä se on pihalleni ilmestynyt. Punaista ja valkoista, tulppa

Tämän iltapäivän kuvasatoa pihalta Pinkki kerrottu tulppaani Punaraidallisia kerrottuja tulppaaneja kärhön juurella   Edellisessä blogikirjoituksessani kuvaamani kerrotut keltaiset ovat nyt ihan levällään...   Mount Tacoma Yksinkertaisia (mutta kauniita) oranssinpunaisia tulppaaneja   Parvitulppaaneja   Kerrottu narsissi Erilaisia narsisseja Erilaisia tulppaaneja ja pionin alku Valkoinen narsissi

Viikonloppu meni mökillä, ensimmäisen kerran sitten viime syyskuun. Noppa oli lähes hysteerinen uimaan eikä meinannut tulla järvestä pois kun vihdoin sai luvan sinne mennä. Tara tyytyi vahtimaan Noppaa laiturin lähellä uiden, mutta riehui maalla sitäkin enemmän. Lopputuloksena kaksi väsynyttä pörröturkkista koiraa. Kohta pitäisi herättää molemmat sunnuntai-illan treeneihin, saa nähdä mikä on meidän kolmen vireystaso. Talven jäljet tuli siivottua mökillä, siitepölyä ja hämähänkinseittejä oli käsittämätön määrä. Jottei aika kävisi pitkäksi, siivousurakka jatkuu kotona. Sitä ennen leikattiin nurmikko ja teen vielä tänään parit istutuspuuhat. Ilmoitin Taran puolivahingossa tokokokeisiin kolmen viikon kuluttua. Piti kysellä vain onko tilaa, mutta pläjäytin ilmoittautumisen saman tien. Koska kesällä on valoisat illat ja siten aikaa enemmän, katsoin kisakalenterista ainakin neljät kokeet kummallekin koiralle (eri juttu sitten minne kisoihin saadaan paikka) treenien, kahden pihan (oma

Kävimme Vilja-bortsun luona alkuviikosta liikoja energioita purkamassa. Jopa Noppa innostui leikkimään, tosin se ei alennu "kakaroiden" (Vilja 1 vuotta, Tara 3 vuotta) kanssa peuhaamaan vaan olisi leikkinyt minun kanssani mieluummin. Tara ja Vilja juoksivat tuttuun tapaan järkeä ja jarruja vailla niin, että illalla oli kotona hiljaista. Kun seuraavinakin päivinä oli liikuntaa toistakymmentä kilometriä per päivä ja pihatyöt päälle, olivat sekä omistaja että koirat hivenen hyytyneitä. "Täältä tullaan"  Korvat takana ja kieli ulkona...  Vilja pyytää Taraa leikkimään     Vilja pinkoo     Vilja-sfinksi (se läähätti ja luppasi juuri kielensä suuhun sisään, siitä tuo posket vinossa -ilme) Noppa vahtii leikkejä, Vilja vaanii ja Tara hyökkää Puolentoista tunnin vouhkaamisen jälkeen tuli kuuma ja vauhtikin hyytyi. Kaikki kolme tauolla.

Tulppaaniaika! Vihdoin! Siis niillä, jotka ovat myyrän hampaista selvinneet. Taas ihmettelen omaa ajatuksenjuoksuani: minkä ihmeen takia olen istuttanut keltaisia kerrottuja tulppaaneja keltaisten narsissien joukkoon?! Mikä järki siinä on, täh? Kovin on nyt keltaista ja valkoista isossa perennapenkissä, muualla onneksi hieman värikkäämpää. "Perunanarsissit" aukevat myös, viimeisimpinä narsisseista. Osa tulppaaneista on niin myöhäisiä että avautuvat vasta kesäkuussa. Muistaakseni viime vuonna vasta kesäkuun puolessavälissä. Vaikka puoli vuotta tuntuu lyheltä ajalta, näemmä sinä aikana ehtii unohtaa paljon. Kuten sen, että viime syksynä entiset lempivärini tulppaaneissa olivat epäsuosiossa kun lilaa ja pinkkiä näkyy niin vähän. Tai sitten Kauppilan ja muiden myymälöiden pusseissa oli jotain ihan muita lajikkeita kuin piti. Tuskin kuitenkaan. Olen myös autuaasti mitä olen tilannut ja myös sen, mihin kaikkialla olen niitä fikkarin valossa istuttanut syyspimeällä. Kun