Mustavalkoista menoa

Nopan pennuista Hessu (Borderiinan Hulivili) on ensimmäinen lonkka- ja kyynärnivelkuvauksissa käynyt, tuloksena kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. Ei-koiraihmisille blogini seuraajille suomennettuna: Hessulla on siis terveet kyynärpäät ja priimat lonkat. Hessun selkä kuvattiin myös, se oli eläinlääkärin mukaan kuulemma "kaunis" :) Priimaa sieltäkin, hienoa!

Nopan luonteessa on vahvana se erinomainen osa, ettei se juuri stressaa asioista. Paitsi uimisesta (altaaseen tai järveen ei koskaan pääse tarpeeksi nopeasti) ja ruuasta (sitä on aina liian harvoin ja vähän). Mutta yleensä ottaen se on hyvin rento tyyppi. Niin kuin nytkin. Puolet vatsaosasta on täynnä tikkejä ja haavaside on tiukka, mutta ei se haittaa. Kun vihdoin saa ruokaa (eilen ei saanut) niin väliäkö sillä vaikka masussa muuten kiristää oudosti. Kauluria kokeilimme, mutta siitä ei tullut mitään. Noppa ei pystynyt nukkumaan se päässä eikä siten mekään. Tein sille pyjaman, jonka se oli yöllä riisunut päältään. Onneksi Noppa ei koskekaan haavaan, välillä vain kurkistaa masun alle että mikä siellä nipistää. Vielä se on normaalia väsyneempi (ymmärrettävää), mutta yritti jo leikkiä apuhoitajan kanssa (olin koirien mielestä suppea ja estin sen). Pyjaman se saa luvan pitää yllään tulevina öinä, täytyy kehittää sellainen viritys ettei siitä kuoriutuminen onnistu. En usko että Noppa

Noppa sterilisoitiin tänään eläinlääkäriasema Hertassa. Leikkaus sujui hyvin eikä Nopalla onneksi ollut munasarjoissa tms. mitään ongelmia, vaikka niin hieman pelättiinkin. Potilas on vieläkin nukutusainepöhnässä ja ihmettelee miksi sen lempituolin tilalla on kaukalo patjoineen. Karvainen apuhoitaja oli hyvin huolestunut Nopasta kun tulimme kotiin. Tara nuuhki Nopan läpikotaisin, nuoli sen suupielet ja lopulta istui Nopan eteen ja haroi Noppaa varovasti etutassulla. Äsken se päätti piristää unista kaveria ja kiikutti Nopalle pehmoporsaan. Valitettavasti Noppa ei nyt jaksa innostua asiasta. Seuraavat kaksi viikkoa hihnalenkkejä ja rauhallista menoa. Nopan kohdalla siitä tuskin tulee ongelmaa. Ja tuskin Noppa syö haavasiteen ja avaa itse tikit, kuten Tara teki aikoinaan... Ihme kyllä siitä ei tullut ongelmia Taralle. On niin pöhnäinen olo, ettei kieli pysy vieläkään suussa..

Sailalle lupasin kuvan posliinihyasinttipellosta, joka ilahduttaa joka kevät. Kasvupaikka on takuulla kaikkien puutarhaoppaiden vastainen, mutta onneksi kukat eivät sitä tiedä :) Ne ovat levinneet muuallekin, mutta ahkera tassutus karvahirviöiden toimesta on karsinut vastaavaa uutta tiheää esiintymää. Kukat ovat kauniita yksittäinkin kun niitä katsoo lähempää Kuten Sailalle hänen blogissaan kommentoin, olen istuttanut näitä kevätkurjenmiekkoja vuosien varrella kymmeniä. Tänä keväänä kukki sentään kaksi. Viime- ja toissavuonna ei yhtään... Tämän kuvan kohdalla tuli tyhjiö, jonka Saila onneksi korjasi: kuvassa on isokevättähti (Scilla luciliae)

Noppa-mamma miltei 5 vuotta Noxu-poika miltei 1,5 vuotta (16 kk jos tarkkoja ollaan :) (Emänsä propelikorvat Noxu on ainakin perinyt!)

Noppa kävi kuluneella viikolla eläinlääkäriasema Hertassa, jossa se tutkittiin taas ja otettiin uudet verinäytteet. Edellisellä kerralla sillä todettua anemiaa ei enää ollut, joten Noppa sterilisoidaan ensi viikon perjantaina. Helpotus oli suuri, sillä olimme kaikki ihmeissämme sekä huolissamme anemiasta ja miksi se oli Nopalle tullut. Olen varma, että se johtui jotenkin siitä järjettömästä valeraskaudesta, joka muutti Nopan täysin psyykkisestikin pitkäksi aikaa. Nyt se juoksee ulkona, leikkii Taran kanssa ja sillä on huumorintajuakin. Valeraskauden aikana se oli masentunut ja kiukkuinen ruuan kanssa oikutteleva zombie. Tarakin sai vinkulelunsa takaisin! Ne olivat evakossa kun Noppa olisi ominut ne pennuikseen. Pullerosta ei ole uusia kuvia (uhkasin ottaa siitä kuvia vasta kun sen karvanlähtö on hurjimmillaan ja se näyttää paljon hoikemmalta :), ohessa pari kuvaa heinäkuulta 2007 jolloin Noppa tuli meille. Kuvissa Noppa on suunnilleen 13 viikon ikäinen. Tässä asennossa se nu

Muutama viikko sitten sain Tuusulan kennelkerholta viestin onnitteluiden kera. Tara oli TuuKK:n Vuoden Toko-koirakilpailussa kolmas. Meidän oma kotikahelimme! Nopalla oli samassa kisassa paremmat tulokset, mutta yksi kisa vähemmän (kun se sai kolme ykköstulosta peräkkäin). Taralla oli mukana pisteissä SM-kisat myös (josta se hyvän kakkostuloksen).

Sain Jennilta blogihaasteen: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). Hyvää mieltä tuovia asioita on paljon. Kaikista tärkeimmäthän ovat oma rakas laumanjohtajamme Juha, lähimmäiset, karvakorvat ja ystävät. Niiden lisäksi 10 asiaa. Mistäköhän aloittaisi... Ainakin näistä: Piha ja puutarha. (kas kummaa, tähän aikaan vuodesta miten osuikin :) Eikä välttämättä oma piha, nautin myös toisten pihojen katselusta, heidän onnistumisistaan ja hyvistä vinkeistä ja ideoista. Kasvun ihme. Näin keväällä etenkin se on yhtä hämmästyttävää ja ihastuttavaa, joka vuosi. Tosin loppukesästä se kasvun ihme on kasvun riesa rikkaruohojen ja nokkosten kanssa, mutta siihen on v

Siis kukkivien kukkien kuvia :) Edellisessä päivityksessä nuo eriväriset krookukset olivat vasta alulla. Siellä missä pihalla on sulaa, on myös kaikenlaisia sipulikasveja kukkimassa tai kasvamassa. Krookuksia putkahtelee sellaisistakin paikoista jonne en muista niitä istuttaneeni, samoin muutama narsissi. Myyränkoloja en ole onneksi nähnyt kuin pari etupihalla, tosin kolmasosa pihasta ja kaksi isoa perennapenkkiä ovat edelleen ison lumikasan alla. Samoin kuin kärhöjen kasvupaikka. Terassi täytyy esikasvatusruukuista ja koirat ramppaavat pitkin perennapenkkiä kun talvella sitä ei tarvinnut varoa. Täytynee kaivaa aitatarpeet esiin ja rajata taas tassuilta kielletty alue. Eilisillasta alkaen pihalla on ollut tavallista vilkkaampaa kun bordercollieherrat Leksa ja Tiki ovat meillä tähän iltaan asti hoidossa. Tätä kirjoittaessani tosin kaikki neljä makaavat reporankoina pitkin lattioita. Pihatyöt, lenkitys ja yleinen touhotus ovat näemmä käyneet voimille. Vielä pitäisi meidän karvahirv

Tästä se lähtee, blogini puutarhapäivitykset tältä vuodelta! Terassin edustalla kuusaman juurella on jos jonkinnäköistä alkua, toivottavasti kaikki myös kukkivat. Krookuksien, helmililjojen, erilaisten kerrottujen tulppaanien ja hyasinttien jälkeen siitä pitäisi nousta myös kääpiokokoista kuunliljaa. Tosin kuunlilja on kärsinyt viime kesien helteistä tuossa paikassa niin, että taidan siirtää sen siitä pois. Loppukesästä siinä kasvaa kituen kaikki kun aurinko porottaa siihen koko päivän. Mutta näin alkukeväästä se on riemastuttava kun muu tontti on vielä lumen peitossa. Toisen kuusaman ja pionin (Sarah Bernard, ainoa pioni jonka olen tällä tontilla saanut pidettyä hengissä ja kukkimaan) juurella kukkii myös jo krookuksia ja lumikelloja. Koirat ovat juosseet rinteessä lumipeitettä rikkoen sen verran että sieltä pilkottaa perennapenkin turvereunukset hieman, mutta muut perennapenkit ovat isojen talven aikana kasattujen kinosten alla. Humalan ja kärhöjen juurelle olen vienyt lunta li

Alkuviikko meni hiljaiselossa treenien ja muiden touhotusten suhteen, käytiin vain normilenkit ja nautittiin valoisista illoista hankikannon kera. Eläinlääkäri lähetti lopulliset tulokset Nopan verikokeista, niistä ei valitettavasti selvinnyt syytä anemiaan. Kilpirauhasarvot olivat OK, joten sitä ongelmaa Nopalla ei ole. Vaikka niin alunperin oireiden takia epäilinkin. Seuraavan kerran Noppa tutkitaan eläinlääkäriasema Hertassa reilun viikon kuluttua. Otetaan uudet verikokeet, toivottavasti syy anemiaan ja punasolujen "outouteen" löytyisi myös. Jos tilanne ei ole muuttunut tulosten osalta, täytyy siirtää Nopan leikkausta. Harmi, sillä sen valeraskaus näyttää nyt vihdoin helpottaneen. Vielä viime viikonloppuna se oli aivan pää sekaisin, mutta nyt on jo paljon rennompi ja hieman pirteämpikin. Pääsiäispyhät ovat olleet koirille väsyttäviä kun koko ajan ollaan menossa, tulossa tai meillä on vieraita. Koirien normaali päivärytmi on ihan sekaisin ja päiväunetkin jäävät väliin

Tehoisku eilen Puutarhamessuille: paikalla hyvissä ajoin ennen messujen aukeamista, mukulat, siemenet ja sipulit kyytiin ja ulos siinä vaiheessa kun käytävät alkoivat täyttyä ihmisistä.   Tuli taas tehtyä heräteostoksia, mutta myös suunniteltuja hankintoja ja kivoja löytöjä. Laitoin osan taimista ja juurakoista esikasvatukseen, osa jää vielä autotalliin odottamaan sitäkin. Ulkona mättää lunta siihen malliin etten pidä kiirettä... Puutarhamessujen hankinnoista odotan erityisesti XXL-kokoisten daalioiden kukintaa - sitten elo-syyskuussa. Myös kirjavat siniset ja punaiset gladiolukset, valko-punakirjavat päivänliljat ja valkokirjavat ritarinkannukset kukkivat toivottavasti tulevana kesänä. Kunhan se kesä tulisi tai alkaisi nyt se kevät pian!

Viime tiistaina joogailtani vaihtui eläinlääkäri-iltaan kun vein Nopan tutkimuksiin eläinlääkäriasema Kauriiseen. Noppa ei ole laihtunut siitä huolimatta, että sen päivittäiset annokset (2 kertaa päivässä) on lähes puolitettu tammikuun puolestavälistä alkaen ja sen liikuntaa on lisätty selvästi. Lisäksi se oli normaaliakin vaisumpi, torkahteli jopa tokotreeneissä. Noppa tutkittiin perusteellisesti, kohtutulehdusepäilyjen vuoksi se ultrattiin, mitattiin kuume ja otettiin verinäytteet. Noppa oli selvästi turvoksissa ja nisistä tuli maitoa. Kohtu oli normaali, ei onneksi mitään kohtutulehdukseen viittaavaa. Myös perna oli normaali. Sydänäänet olivat kunnossa, maksa- ja tulehdusarvot myös. Mutta verikokeesta selvisi, että sillä on valkosolujen määrä noussut ja että sillä on anemia. Ei paha, onneksi. Käsittämätöntä. Verikokeet lähtivät Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun lisää tutkittavaksi, saan tulokset lähipäivinä. Samoin kilpirauhaskokeiden tulokset tulevat alkuviikosta. Eläinlä