Mustavalkoista menoa

Viime viikot ovat olleet taistelua lumen, kellon ja asioiden edistymisen kanssa, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa. Eikä se näytä vastaantulevalta junalta... Vantaan kerrostaloasunnossani ei ole enää muuta kuin osa vaatteistani ja sänky, siellä kaikuu! Ensi viikonloppuna sekin tyhjenee, sen sijaan tämä Hämeen talo on täyttynyt liiankin kanssa. Kun toinen puoli talosta on remonttivaiheessa betonilla ja toinen puoli täynnä muuttolaatikoita ja muuta tavaraa, on joulun tunnelma todella tiivis. Nopan harmiksi jouduimme luopumaan isosta sohvasta toistaiseksi. Noppa ei mielellään lattialla nukkuisikaan, vaan mahdollisimman korkealla ja mahdollisimman leveästi. Vaikka lenkit puhtaassa lumessa pakkasen napsuessa puissa on ihanaa, ei viime viikkojen lumisateet ole saaneet minulta mitään riemunkiljahduksia, päinvastoin. Jouduimme jättämään yhden Hyvinkään koirauimalareissun väliin huonon ajokelin takia, tosin kävimme Vilja-bortsun luona sitten touhottamassa muuten vain. Myös ajomatkat Hä

Mitä tekee pentukuumeinen, jolla on selvästi masokistisia taipumuksia? -  Menee katsomaan reilun viiden viikon ikäisiä bordercollien pentuja! (onneksi kaikille pennuille on jo omistajat :) ) Kävin siis maanantaina lulluttelemassa, nauramassa ja ihastelemassa Surin ja Falcon kauniita, rohkeita ja tomeria pentuja Kirkkonummella. Otin "muutaman" kuvan myös... Harmitti kun kameran tehot eivät riittäneet parempiin kuviin, ilta oli pimeä ja pennut niin vauhdikkaita, ettei kuvien laadussa ole kehumista. Pentujen oma blogi on täällä . Pennut olivat nukkumassa kun tulin     "Tyyppi räpsii salamalla kesken unien."   Ei kestänyt kauaa kun koko jengi oli hereillä ja paini alkoi       Hurja irvistys! :)   Välillä joku otti tirsat   Tämän voisi laittaa eläinsuojeluyhdistyksen julkaisuun - jos ei tietäisi että sekunti kuvan oton jälkeen tuo riiviö nappasi kameran hihnasta ja sitten tappoi lelua...   Väsy tuli   Sur

Autotallista löytynyttä suksitervaa ja pahalta haisevia keisarinpikarinliljojen sipuleita, sillä yhdistelmällä sain myyrät pois perennapenkistä toistaiseksi. Sen sijaan perennapenkin reunoilla ja koko etupihan nurmikolla tapahtuu sitäkin enemmän, kuten kuvasta huomaa.. Tara tönöttää etupihalla. Se tuijottaa Noppaa, joka taasen tuijottaa puussa istuvaa oravaa. Viimeisen viikon karvakorvat ovat olleet luonani kaupungissa, päivät hoidossa vanhemmillani. Joka ilta on ollut ohjelmaa, uinnista eläinlääkärireissuun. Vilja-bortsun kanssa käytiin taas Hyvinkäällä koirauimalassa, saldona jälleen kaksi mukavan uupunutta koiraa :) Noppa kävi hammaslääkärissä Veikkolassa Anident-eläinlääkärissä. Siltä korjattiin kolme pinnasta lohjennutta hammasta ja tehtiin samalla yleisterveystarkastus. Hampaiden juuret olivat onneksi kaikki kunnossa eikä hammaskiveäkään juuri ollut, mihin lie se oli ne kolme hammasta telonut. Pakkasten myötä Taralla alkoi taas pissaongelma, eli virtsaa valuu etenkin

Tänään oli Taran kolmas tokokisa avoimessa luokassa. Kisat pidettiin aivan naapurissa, Tuuloksessa parkkihallissa. Olin aivan varma että kaikuva halli, jossa liikkuu autoja ja taustalla soi ostoskeskuksen mainospälpätykset, olisivat liikaa Taran hermoille. Yllätyksekseni Tara oli ihmeen rento ja jopa kontaktissa. Enemmän se hermostui minun jännittämisestäni kuin äänistä. Tuomarina oli Ossi Harjula, joten mitään helppoja pisteitä en odottanutkaan. Tara teki parhaansa, virheet olivat niitä joita sillä on aina ollut (vinot perusasennot eteen tullessa, seuraamisessa irtoaminen joka on minun koulutusvikani ja hitaat maahanmenot jotka johtuvat murtuneesta kyynerpäästä). Noudossa (joka edellisenä iltana onnistui taas täydellisesti) Tara tiputti kapulan ja sitten meni minulta pasmat sekaisin. Luulin että liike meni nollille joka tapauksessa ja annoin sitten käskyjä urakalla koulutusmielessä. Tuomari piti pitkän ja hartaan puhuttelun mikä ero on kisatilanteella ja koulutuksella ja kuinka minä

Tätä kirjoittaessani Noppa makaa varpaitteni päällä sikeässä unessa, Tara tuolin takana ja Juha tuhisee olohuoneessa. Ollaan lenkkeilty, tehty pihatöitä, treenattu tokoa hallissa (olipas jännää, tuumasi koirat) ja syöty. Pirilässä oli kukkasipulit -60 % ja oli ihan pakko käydä ostamassa keisarinpikarililjoja ja kerrottuja narsisseja kun kerran maakin on taas sula... HongKong-tavaratalosta ostamani helmililjojen sipulit olivat umpihomeessa, ne menivät puutarhakompostoriin. Kontiainen on riehunut etupihalla niin, että olisi saanut sen nostamista multakasoista kerättyä pari kottikärryllistä puhdasta multaa kukkapenkkiin. Tyydyin kuitenkin levittämään kasat takaisin nurmikolle. Vesimyyrän kiusaksi tyrkkäsin sen tekemiin koloihin keisarinpikarililjat. Haistatin sille siis sananmukaisesti. Kompostin tyhjensin ja siirsin viime viikonloppuna, nyt siellä on tilaa talven varalle. Vaikka se on lämpökompostorin nimellä niin joka vuosi se on jäätynyt.  Viime viikolla karvahirviöt olivat t

Meidän anti-kuvaukselliset bordercolliemme, joita ei muka koskaan ole valokuvattu... Tänään otin 11 kuvaa, joissa yhdessäkään a) Taralla ole silmät auki b) Noppa katsoisi kameraan (silläkin oli joko silmät kiinni tai se katseli taivaalle). Sori vaan sukulaiset ja ystävät, tänä vuonna saatte aika eksoottiset joulukortit... Sisällä Nopalla oli varpaat suussa-asento. Kuvauksen ajaksi se sentään nosti päätään.

Ei nyt ihan sentään. Mutta lunta lokakuussa! Kiitin kerrankin onnistunutta aikataulustani, sillä viime viikonloppuna pesin sormet kohmeessa viimeisetkin ruukut, nostin daaliat ja laitoin mukulat kuivumaan sekä istutin viimeiset kevään kukkasipulit sekä yhden orvon päivänliljatupsun. Tosin kodinhoitohuoneessa odottaa yksi iso kasa leimuja istuttamista ja vielä olisi kiva laittaa muutamat narsissit tai tulppaanit maahan... Aamulla oli -10C ja daalian mukuloiden suojaksi tarkoitettu turve oli säkissä ulkovajassa umpijäässä. Toivottavasti se sulaa huomiseen mennessä. Ulkoeteinen on niin kylmä että mukulat oli otettava sieltä pois, nyt ne ovat liian lämpimässä remontin keskellä toisella puolella taloa. Koirat nauttivat lumesta ja niiden peuhaamista katsellessa päätin ottaa samalla joulukorttikuvia. Idea hyvä, käytäntö ei toiminut. Ota noista pölhöistä mitään älykästä kuvaa kun toinen pitää silmiään kiinni koko kuvauksen ajan (joka kuvassa!) ja toinen haukottelee tai katselee taivaalle.

Eli myyrädiagnoosia. Etupihan nurmikolla kävely ei onnistu ilman vaappuvaa askeltamista, joka näyttää ulkopuolisen silmin siltä että kävelijä on ottanut muutaman punaviinilasillisen liikaa. Nurmikko näyttää miltei normaalilta kauempaa katsoessa, mutta lukuisat multakeot paljastavat että maan alla tapahtuu - paljon. Askel vajoaa ja välillä tuntee kävelevänsä kuin tyhjän päällä kun myyrien onkalot ovat vajottaneet pintaa. Sekään ei minua niin harmita (lähinnä pelottaa että koirat kompuroivat riehuessaan), mutta enemmän risoo kontiaisten metsästysretkien jäljet kukkapenkissä. Kastematoja jahdatessaan ne pöyhivät perennojen juuret myös, pionit töröttävät vinossa ja nauhuksen juuret ovat nousseet maan pinnalle. Vesirotan (tai -myyrän, kumpi se nyt lieneekään) käynnit kukkapenkissä ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten tuhoa. Jokseenkin turhauttavaa saada tai ostaa perennoja, jotka kuolevat tässä sateessa kuivuuteen juurien roikkuessa tyhjän päällä. Tai sitten ne juuret on syöty kokonaa

Eilen illalla Veikkolassa paikalla oli vain 4 ihmistä ja 7 koiraa, hyvät treenit saimme silti aikaiseksi. Tai ainakin oli kivaa... Meidän pitkä treenitauko näkyy ja kuuluu. Siis näkyy koirien tekemisessä ja kuuluu minun äänenkäytöstäni (" NOPPA! EI ruokakassille vaan RUUTUUN! " ). Koirilla riitti virtaa, tosin molemmilla meni homma enemmän touhotuksen kuin tarkan tekemisen puolelle. Nopan luoksetulot olivat niin vauhdikkaita että pysähdykset olivat jarrutusmatkoineen luvattoman pitkiä, ruutuun se meni iloisesti täyttä laukkaa - ja jatkoi matkaa... Teki se ruudun lopulta oikein, aivan vihoviimeisenä liikkeenä muiden jo lähdettyä. Tara unohti mitä noutokapulalle pitää tehdä sen jälkeen kun se on otettu suuhun (maailman älykkäin koirarotu, jep jep...), muutaman muistutuksen jälkeen se toi kapulan komean kaarikierroksen kautta. Nopan tytär Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) teki hienosti tokoa omistajansa Evan kanssa, ovat ihan kisavalmiita! Myy ei ole kokonsa eikä ulkonäkön

Eilen pidimme talkoot tontin siivoamiseksi kaikesta roinasta, mitä sinne on vuosien aikana haudattu tai jätetty muuten vain. Koirat osallistuivat innolla, ts. touhottivat koko päivän mukana ja välillä keskenään leikkien. Nopan mielestä marjapensaiden välissä oli kiva leikkiä piilosta, mutta kun Taralla pettivät taas jarrut, se ei ollut lainkaan mukavaa. Tara sai kuulla kunniansa Nopalta kun juoksi sitä päin. Noppa kuuli hiirien melskaavan roskalavalla ja dyykkasi siellä heti kun silmämme vältti. Kun lavan pääty nostettiin ylös niin ettei se enää päässyt sinne, se istui ja tuijotti lavaa. Maailman älykkäin koirarotu motivoi itseään... Jos naapurissa on kaksi valtavaa pyreneittenmastiffiurosta ja toisella puolella kaksi valtavaa tanskandoggiurosta, ei se mitään. Mutta auta armias kun naapurin puussa istui orava! Nopan huuto oli melkoinen ja loppupäivän se olisi nököttänyt niskat kenossa oravaa tuijottaen, ellei sitä olisi komennettu pois sieltä. Tänään kylätiellä tuli vastaan sika.

Jonkin sortin hulluutta tämä puutarhainnostus on. Ei kukaan normijärkinen pöyhi vesisateessa syksyllä ahteri pystyssä kukkapenkissä rikkaruohoja kitkien (juu, ne on otettava ennen talven tuloa pois niin pääsee keväällä helpommalla), kun voisi istua sisällä takan ääressä kirja kädessä. Tai no jaa, meidän tapauksessamme sisällä remonttia tehden tai siivoten. Tai koirien kanssa lenkkeillessä. Eli jotain tehden kuitenkin! Kävin tekemässä viikolla inventaariota Pirilän kukkasipuleista. Löytyi taas kaikenlaista joita ei Kauppilassa tai Viherpeukaloilla ollut, ostin jonkun verran... Vielä pitää odottaa muutama viikko sitten siellä on yleensä jäljelle jääneitä darwin-tulppaaneita hyvin edullisesti. Ne laitan ilman häkkiä kukkapenkkien reunoille eikä harmita niin jos päätyvät myyrien syömiksi. Jos osa edes niistä ehtisi kukkiakin keväällä. Ruukuissa olevat daaliat ovat jo siivottu pois, mukulat ovat kuivumassa ja siirtoa vanhempieni kellariin odottamassa. Maassa olevat jättiversiot kukkiv

Tänä viikonloppuna oli kisasuma, tai ainakin siltä tuntui - ja kuulosti. Lähes kaikki treenikaverimme ovat olleet kisaamassa jossain päin Suomea ja kuulemani mukaan hyvällä menestyksellä. Onnea tokon ykköstuloksista Sanna ja Alli & Noo a , Sari ja Kitty (Silakka ), Tiina ja Wiia , Mia ja Dina ! Muista tuloksista luen ja kuulen tarkemmin tämän päivän jälkeen. Edit: Nopan poika Hessu ( Borderiinan Hulivil i) sai myös tänään tottelevaisuuskokeista ykköstuloksen ja oli alokasluokan kolmas. Hyvä Hessu ja Katja ! Meidänkin piti kesäisen suunnitelman mukaan olla kisaamassa tänä ja tulevana viikonloppuna, mutta koska koirat ovat nyt Hämeessä Juhan kanssa ja vain silloin tällöin viikot vanhempieni luona (eli minulla illat ja yöt), jää treenaaminen niin vähiin että meidän seuraavat kisat ovat ehkä vasta ensi kesänä. Toisaalta: ei ole kiire eikä mikään erityinen tarvekaan. Tara ei tule ikinä kilpailemaan voittajaluokassa rikkinäisen kyynerpäänsä takia ja Pullerolle riittää yksi tulos