Mustavalkoista menoa

Tänä kesänä on puutarhainnostus ollut hieman alamaissa. Myyrien tekemät tuhot risovat niin, ettei huvittaisi juuri mitään uutta ostaa tai hankkia. Kun vielä kuivuus on vaivannut jo kolmatta kesää, on puutarhainto koetuksella. Illat menevät sadevesiastioita tyhjennellessä kannulla. Viime viikolla kun kitkin kukkineita ukonkelloja kolmiopenkistä, pöllähti sieltä lauma raivostuneita maa-ampiaisia. Vieressä on nurmikossa isoja kohtia joissa ei kasva mitään, koska pintakerroksen alla myyrien onkaloita. Kummatkin eläimet ovat sellaisia, joita en kukkapenkkeihini halua.Vaikka ampiaiset hyödyllisiä ovatkin, siitä pesästä ne saivat häädön. Kuivuudesta ja kuumuudesta huolimatta jotain sentään kukkii. Viime viikolla aukesivat keväisiltä puutarhamessuilta ostamani päivänliljat (joista taas yhden kukkavarren katkaisin vahingossa itse). Sen sijaan yksikään viimevuotisista isoista päivänliljoista ei kukkinut. Ne tekivät vain nihkeästi muutaman lehden ja siihen jäi. Kuvat ovat otettu viikko sitt

Kävimme viime viikolla hieronnassa, ts. Noppa ja Tara kävivät. Minäkin tarvitsisin, mutta en saa aikaiseksi mennä itseäni hoidattamaan. Tara oli juuri niin jumissa kaiken koheltamisensa jälkeen kuin arvelinkin. Kaksi kertaa autoa päin ja sitten se iso törmäys viime maanantaina johonkin, josta lähti sen osa naamaa mukaan. Se naamahaava (ts. kadonnut pala naamasta) paranee hyvin, mutta on siinä hoitamista. Toivottavasti arpi jää pieneksi tai häviää lähes kokonaan. Noppa oli rento ja joustava, se ei revittele (ainakaan ilman hyvää syytä toisin kuin Tara) eikä hötkyile turhaan muutenkaan. Mutta niskat sillä oli hieman jumissa. Syy selvisi pian: OravaTV:n katselu. Liian pitkiä aikoja ylöspäin tuijottaen. Käy niskoihin. Viikonloppuna mökillä Noppa nautiskeli uimisesta, Tara karjui laiturilla sitä takaisin tai ui perään paimentaen Nopan takaisin rantaan. Hirveän koirakiroilun kera kummaltakin. Tara ei uskalla uida pitkälle Nopan perään ja Noppaa ärsyttää suuresti kun Tara yrittää ohjata

Sarjassamme " Nitroa naamaan heti aamusta": olin lähdössä töihin, koirat olivat lenkitetty ja vielä päästetty pihalle ennen kuin lähden. Kaikki kolme tulivat nätisti sisälle, ei mitään Suuria Tunteita. Niitä ei olekaan kun Roy on nuori uros ja meidän jengissä se alimmainen. Noppa ja Tara eivät rähise keskenään muutenkaan. Vilkaisin Taraa ja meinasin saada slaagin samantien. Sen naamasta puuttui miltei kahden euron kokoinen pala kuonon päältä, aivan silmän läheltä. Tara ei ollut moksiskaan, lähinnä hätääntyi minun sätkystäni. Tutkin vamman ja totesin, ettei sille voi muuta kuin putsata ja estää tulehtuminen. Ei ollut mitään ommeltavaa. Mojova arpi siihen jää. En edes halua tietää mitä päin ja miten Tara on pihassa juossut. Kuvaa ei ole eikä tule. Riittää, että voin itse pahoin joka kerta nyt Taraa katsoessa.

Mökkiviikonlopuksi oli kaikenlaista tehtävää tiedossa, mutta se meni minun osaltani päänsärkyä potiessa ja kolmen koiran touhuja seuratessa. Laumamme vierailija bortsupoika Roy piti huolta Taran liikunnasta. Kahden nuoren (yhteenlaskettu keski-ikä 2,5 vuotta) paimenkoiran hölmöilyjä seuratessa mökkiviikonloppu sitten menikin. Roy ja Tara paimentavat toisiaan ja mitä toinen tekee, toinen seuraa perässä. Roy puljasi itsekseen rannalla, Noppa kävi vain luvan kanssa uimassa ja Tara sinkoili juoruamaan minulle, että Roy saa kahlailla vaikka hän ei. Kotipihalla Tara avusti minua pihatöissä ja Roy paimensi Taraa. Noppa istui vakiopaikallaan oravaTV:tä seuratessa. Mökillä on sen mielestä harmittavan vähän noita paheksuttavia säksättäjiä. Noppa huomasi kalliolla variksen ja lähti katsomaan sitä lähempää Tara ja Roy singahtivat vauhdilla perään (ymmärtämättä miksi ja minne Noppa menee, mutta perään oli päästävä). Noppa juoksi kalliolle yksin, muut jäivät jo matkasta. Varis oli lentänyt poi

Puutarhamessuilta ostetut loput liljat aukeavat vähitellen. Pitkän perennapenkin toista päätyä "Kertakäyttöunikko" eli keväällä ostetun siemenpussin satoa Väriminttua Helokki kukkii viikkoja ja loistaa keltaisena kilpaa auringon kanssa. Dahlia Astereita Päivänhattu Noppaa ramaisi. Tara yritti leikittää sitä ja totesi ettei se onnistu. Jäi sitten Nopan viereen kuin vahtimaan sitä varmuuden vuoksi.

Ei huolta siitä, että pitäisi treenata Taran kanssa joskus voittajaluokan liikkeitä. Ikinä ei sinne asti päästä, koska joko se ei ole enää hengissä tai sillä ei ole enää aivosoluja (niitä vähäisiäkään) jäljellä. Sen verran tehokkaasti se niitä aivosolujaan tuhoaa päätään telomalla. Perjantaina olimme lähdössä tokotreeneihin ja Tara oli menossa autoon. Se ei malttanut katsoa, onko takaluukku auki tai kuunnella, annoinko luvan mennä autoon. Juoksi sitten täysillä päin takaluukkua. Se jysäys kuului ja takuulla myös tuntui. Eilen olimme lähdössä hakutreeneihin (Tara oli mukana turistina) ja taas sama juttu: ensin juostaan päin autoa ja sitten vasta kuunnellaan käskyä. Maailman viisain koirarotu, jep jep. Nopan ilme oli näkemisen arvoinen kun se tuijotti Taraa " Tomppeli". Noppa odottaa rauhassa, kunnes takaluukku on kokonaan auki ja pohtii asiaa hieman. Sitten se hypähtää arvokkaasti autoon. Tara juoksee suuna päänä jarrua tuntematta ja kolahtaa usein tavaratilan ja matku

Nopan ja Taran viime näyttelykerrasta on kulunut yli vuosi, liian kauan. Siis esiintymisen kannalta. Kummatkin tokoilivat tänään Hyvinkään näyttelyssä eivätkä esiintyneet edukseen. Mutta ei ollut kehumista minunkaan esittämistaidoissani, ihan kuin ensimmäistä kertaa olisin ollut näyttelykehässä. Pölhöilystä huolimatta olen hyvin tyytyväinen kummankin tulokseen. Tara sai erittäin hyvän (se sininen nauha nykyään). Arvostelu oli juuri niin kuin pitikin ja tuomari sakotti ymmärrettävästi hännänkannosta (Tara nostaa sen kehässä komeaksi kaareksi). Olin positiivisesti yllättynyt Taran suhtautumisesta tuomariin (=vieraaseen ihmiseen). Tara ei väistellyt eikä halvaantunut kauhusta tuomarin tutkiessa sitä, kuten se teki vielä reilu vuosi sitten. Taisi olla sen ensimmäinen näyttely, jossa ei arvostelussa ollut mainintaa  tarvitsee lisää itseluottamust a tms.! Harjoittelu, ikä ja kokemus alkavat tuottaa tulosta (no, reilut kaksi vuotta on aikaakin kulunut)! NoppaJyrä oli ainoa valioluokan

Helle uuvuttaa koiratkin. Tai no, siis Nopan. Kun Tarasta puuttuu edelleen se off-nappi. Se avusti pihatöissä illalla uutterasti sillä aikaa kun Noppa nukkui koivet oikosenaan särkyneen sydämen alla. Noppa, Taran oravalelu ja puska  Pitkän perennapenkin toinen pääty ja kuivunut rinnenurmikko  Turveharkkoreunuksen linjana olleen narun voisi kai jo poistaa..