Mustavalkoista menoa

..ja sen tuoksun sait... jne. Perennapenkissä tuoksuvat iltaisin huumaavasti tuoksunarsissit, tulppaanit ihastuttavat kauniilla kukinnallaan. Yksi lajike kun lopettaa niin toinen aloittaa kukinnan. Kun viimeisetkin tulppaanit ovat kukkineet, on jo perennojen vuoro. Osa perennoistakin kukkii jo. Oranssi yksinkertainen tulppaani putkahti sellaisesta kohdasta, johon en varmasti ole sitä istuttanut. Mistä lie alkujaan siihen päätynyt. Humalaa, tulppaaneja ja kultapallon alkuja. Koristemansikka aloitti kukinnan Tämä ihastuttava pienikukkainen pensasmainen perenna kukkii kunnes tulee ensilumi. Sitten se luovuttaa. Kun vain muistaisin sen nimen! Tyräkki pari viikkoa sitten Vuorenkilpeä ja kaikenlaista muuta. Aloitin pitkän perennapenkin reunustamisen turveharkoilla, vihdoin. Monta vuotta sitä harkitsinkin. Huomaa puutarha-apulainen kottikärryjen takana.

Tänään oli Hyvinkäällä ne tottelevaisuuskilpailut, jonne olin ilmoittanut Nopan mutta emme voineet osallistua. Puremahaava näyttää vihdoin paranevan eikä Noppa ole muutenkaan ollut asiasta moksiskaan, onneksi. Mutta antibioottikuurin takia emme voineet osallistua kilpailuihin. Harmittiko? Kyllä. Kauniisti sanottuna ihan hirveästi. Meidän karva-akkojen tuusulalais-italialainen kaveri Tiki sai alokasluokassa ykkösen tiukassa kilpailussa, jossa pisteitä ei turhaan herunut. Hienoa toimintaa Tiki ja Miia! Voittajaluokassa Misty-kelpie sai kolmannen ykköstuloksen loistopisteillä ja sai koulutustunnuksen TK3. Onnea Misty ja Taina! Me jatkoimme matkaa kilpailupaikalta Juhan vanhempien luo pihatöihin. Puutarha-apulainen Tara avusti innokkaasti (suorastaan maanisesti) ja Noppa vahti tonttia. Tuttu työnjako.

Tulppaaneja, paaaljon tulppaaneja! Enemmänkin olisi, jos myyrät eivät olisi tehneet tuhojaan. Uusia reikiä löytyy kukkapenkeistä ja nurmikolta miltei päivittäin. Valkosipulilla saan ne vain siirtymään, mutta ei poistumaan kokonaan.  Huomaa väsynyt puutarha-apulainen taustalla :)

Meillä oli tänään pihalla vilskettä ja viliseviä häntiä viiden koiran edestä. Silkkivinttikoirat Ali ja Miisa tulivat päivähoitoon ja illalla Misty liittyi taas joukkoon. Viisi narttukoiraa eikä minkäänlaista rähinää tai uhoa. Noppa ja Alyssa ottivat rennosti, makoilivat varjossa ja katsoivat kun Misty, Tara ja Miisa touhottivat. Lenkillä omat koiramme käyttäytyivät huonoiten, hoitokoirat kävelivät hihnassa kuin koirakoulun mallioppilaat. Silkenit haettiin illalla, kovin oli jo hyytyneitä koiria... Kaikilla näytti olleen oikein mukava päivä. Noppa (hilppasen hyytyneenä, silmät ovat puolitangossa ja suupieli lerpattaa :)   Misty tyypillisessä asennossa. Joko se on kaikki neljä jalkaa ilmassa tai sitten selällään...  Alyssa-vanhus

Eiliseen päivään mahtui iloa ja valtavaa harmitusta. Eilen lauantaina olin Taran kanssa sen ensimmäisissä tottelevaisuuskilpailuissa. En ollut lainkaan tyytyväinen suoritukseemme, mutta ykköstulos saatiin silti ihan hyvillä pisteillä 172. Kisat olivat nurmikentällä ja Tara irtosi ihan liikaa kummassakin seuraamisessa. Minä kävelin niin vinoon, että siitä tuli sanomista (ja syystäkin) ja lisäksi hyppyliike meni ihan pepuralleen. Mutta tuloksesta päätellen emme ihan huonoja olleet! Ja vaikka kisat olisivat menneet miten tahansa, ei mikään kisatulos ikinä muuta sitä, että Tara on rakastettavan raivostuttavan ihana perheenjäsenemme. Se on tärkeintä. Kehän ulkopuolelta suorituksemme näytti kuulemma ihan hyvältä ja yhteistyö näytti toimivalta, myös tuomarin mielestä. Tara oli muistaakseni neljäs yhdentoista alokasluokan koiran joukosta. Voittaja oli erittäin kauniilla ja innokkaalla suorituksella Lapintähti Dolina , joka oli myös ensimmäisissä kisoissaan. Onnittelut omistaja-ohjaaj

Nämä kuvat ovat otettu muutama päivä sitten. Uusi kuvia tulee parin päivän kuluessa kun terassin edustan tulppaaneista suurin osa aukeaa. Sinne myyrät eivät ole vielä löytäneet. Kirjopikarinlilja. Toissavuotinen sipuli, viime vuonna en istuttanut niitä lainkaan.  Kirjopikarinliljat tuoksukuusaman juurella  Valkoinen tulppaani   Kerrottu valkoinen tulppaani   Yksinkertaiset vanhat tulppaanit "ihan levällään"  Viimeisiä keltaisia narsisseja. Loput kuivuivat tai ovat kuivumassa. Sade olisi pelastanut paljon...  Tulppaaneja kiven vieressä

Olimme mökillä ensimmäisen kerran syksyn jälkeen. Myös paikalliset asukkaat ja muut paikalla olleet mökkinaapurit kuulivat tulomme, sillä mustavalkoiset karvatollomme ampaisivat lähes suoraan autosta kylmään järveen kielloista huolimatta. Minun kommentointini koirille asiasta oli sangen äänekästä ja kiukkuista. Koirat nauttivat mökkeilystä, Misty ja Tara juoksivat taas sekopäisinä ja Noppa vahti rantaa ja mökkiä. Tosin sen vahtiminen oli laiskanpuoleista, pari hauhauta ohitse lentäville sorsille riitti. Noppa meinasi vahingossa talloa pökerryksiin teeren tai pyyn kun meni mökkitien laitaan etsimään kakkapaikkaa. Samalla se astui piiloutuneen linnun päälle. Koko poppoo pomppasi puoli metriä kun säikähtänyt lintu lehahti lentoon Nopan jalan alta. Sunnuntai-iltana harjoittelimme TuuKK :n  treeneissä. Tottelevaisuukoulutuksen ohella kokeilimme esineruutuhakua. Oli mielenkiintoista! Tara, joka yökkää noutokapulalle, suostui ottamaan suuhun epämääräisen muoviesineen ja vielä monta ker

Luulisi, että koirat ovat tyytyväisiä tästä päivästä: kaksi ja puoli metsälenkkiä (puolikas siksi, että yksi oli niin lyhyt), päivä pihalla leikkien ja touhuten ja illalla uinti Hyvinkään koirauimalassa. Mutta ei. Noppa protestoi äänekkäästi sitä, että sen iltapala jäi muka liian pieneksi. Uinti näemmä lisää sen pohjattoman ruokahalun äärimmäisyyteen... Meillä ei ollut kameraa mukana altaalla (eikä olisi ehditty kuvatakaan, kolme koiraa ja kaksi ihmistä), mutta uintiseuramme OssiJohanneksen ja Rillan omistajan Nooran äidillä oli kamera mukana. Toivottavasti saadaan kuvia näytille meidänkin vesipedoista!

Olimme Juhan vanhempien luona äitienpäivää viettämässä Hämeessä. Tilaa oli myös koirapainille ja takaa-ajoleikeille ja se myös hyödynnettiin. Harmittaa, etten saanut kuvia Nopan juoksuhepuleista. Noppa jätti raskaammasta rakenteestaan huolimatta kevyesti jälkeensä Misty-kelpien ja Taran. Mistyn ja Taran vouhottaessa koko päivän tyytyi Noppa enimmäkseen vartioimaan piha-aluetta ja varjossa maaten paheksumaan noiden kahden karvapainia. Välillä Misty otti kuivaheinäkylpyjä Tänään alkoi kelpiekin hyytyä...

En voinut laittaa otsikoksi kukkakuvia, koska yhdessä kuvassa ei ole kukkia lainkaan. Vaikka pitäisi olla. On aika masokistista laittaa loppukesästä tai alkusyksystä ostetun perennan tai kukkasipulin kyltti siihen kohtaan, mihin se on istutettu. Koska joka tapauksessa talven aikana unohdan, mitä olen mihinkin istuttanut, olisi niin paljon mieluisampaa yllättyä keväällä positiivisesti. "Ai kun kiva mitä täältäkin nousee!". Kuin nykytilanne: kyltti on maassa, eikä maasta nouse mitään... Kun ei olisi kylttiä, en pettyisi niin pahasti. Kävin tutkimassa perennapenkkiä (ja kitkemässä riehaantuneita suopayrtin alkuja pois).  Katselin samalla kylttejä, jotka ovat tyhjissä kohtaa. Ei olisi kannattanut syksyllä ostaa monta pussillista kerrottujen tulppaanien ja erikoisten narssissien sipuleita, kun ei sieltä mitään nouse. Tai no,  niistä erikoisista narsisseista nousi sentään lehdet... Mutta yhtään nuppua siellä ei ole. Onneksi edes osa niistä lukemattomista istuttamistani tulppa