Mustavalkoista menoa

Viime päivät ovat olleet koirille mukavia, mutta väsyttäviä. Paljon pihatöitä, eli koirat (myös Misty-kelpie) ovat olleet pihalla seuranani. Nopan kanssa olen käynyt iltaisin pyörälenkillä. Outo koira, se rakastaa pyörän vieressä juoksemista. Noppa laittaa korvat tuulensuojaan (takaviistoon) ja silmät sirrilleen ja sitten mennään! Kotiin tullessa se pyrkii jatkamaan vielä matkaa ohi kotikadun. Kuinkakohan kauan se juoksisi, jos voisi itse määrätä matkan? Misty on leikittänyt ja juoksuttanut etenkin Taraa. Tosin välillä Noppakin innostuu juoksemaan. Ihan muuten vaan, ees taas hiekkamontun pohjaa. Kotiin hihnassa kävelee kolme läähättävää ja tyytyväisen oloista rapaista koiraa. Noppa puree Taraa poskesta  ...ja toisinpäin Misty ja Tara. Tuolle kelpielle ihan tyypillinen asento. Sen jalat ovat pihalla ja lenkillä enemmän ilmassa kuin maassa.. .  Meidän karva-akat koirahuoneen sohvalla.  Noppa kurkistaa, mitä teen

Vesimyyrä löysi sitten sen isonkin perennapenkin. Ilmankos ei ole tulppaanin tulppaania noussut, vaikka niitä sinne istutin. Tänään pihalla oli vilinää ja vilskettä kun perennapenkin edessä olevalla nurmikolla (ja välillä perennapenkissäkin) juoksi kolme koiraa ja kaksi poikaa. Ei se myyrää häirinnyt. Siinä kohtaa, missä oli erivärisiä leimuja kasvamassa, on nyt kaksi isoa onkaloa. Samalla katosi miltei ämpärillinen multaa myyrän mukana jonnekin. Leimujen juurakoista ja versoista puhumattakaan.

Muuallakin kuin ruukuissa. Ensimmäiset isot narsissit kukkapenkeissä avautuivat tänään, Tête-à-Tête-narsissit ovat kukkineet jo muutaman päivän. Portilla olevassa korissa on monta "Têtê"-narsissia tulossa taas ensi kevääksi. Nuo maassa kukkivat ovat istutettu viime ja toissa syksynä. Myyrätuhoja on joka puolella, tämä kesä on kuulemma ennätyksellinen myyrävuosi. Sitten kannan pitäisi romahtaa. Sitä odotellessa... Meillä oli pari koloa jopa isossa perennapenkissä. Se huolestuttaa, sillä alempaa pihalta myyrät tuhosivat jo kaksi kukkapenkkiä viime kesän lopussa. Huumori on vähissä jos tuhoja tulee isoimmassakin penkissä. Valtava särkynyt sydän versoo pontevasti, vaikka viime syyskuussa sen ympärillä oli käsivarteni levyisiä aukkoja. Olin varma että sen juuret ovat muisto vain. Kolmiokukkapenkistä hävisi lähes kaikki myyrien suihin ja varastoihin, jopa rikkaruohot. Istutin syksyllä myyrien kiusaksi keisarinpikarililjoja (jotka haisevat todella pahalta) sekä narsisseja. N

Kävimme Juhan kanssa katsomassa Sandmanscots-kennelissä skotlanninhirvikoiran pentuja. Amyn pennut ovat nyt 7-viikkoisia reippaita ja uteliaita riiviöitä. Pennut leikkivät ja tutkivat hartaasti kameraa (taas on pienen kirsun kuva linssissä!), kiusasivat emäänsä, siskopuoltaan Moirnaa ja isäänsä Toirnista . Turha yrittää kuvata pentuja niiden ollessa virkeimmillään, siksi unikuvia :) Tämä kaveri päätti kokeilla onnistuisiko ns. seisova pöytä (tässä tapauksessa varmaan valuva pöytä...) Pentujen emä Amy Joku ehti tutustumaan pyykkeihinkin... "Syödäkö vai eikö syödä, kas siinäpä pulma..." "Tää ulko-oven edusta on ihan_hyvä_päiväunipaikka, mitä nyt hieman vetoisa kun ovi avataan ja porukka kävelee yli. Ja hieman ahdaskin, mutta ei se haittaa..." Moirna Toirnis

Ohessa Sanna Hyytiäisen ottamia kuvia (puhekuplat minun lisäämiäni) minun ja Nopan tokoilusta kerhon möllikisoissa. Kuvista näkyy, kuinka Noppa aloitti hyvin - ja protestoi sitten kun "kunnon" palkkio puuttui. Toisin kuin Tara, opetin Nopan tokoilun alussa nameilla. Iso virhe, kuten nyt saan kokea. Viimeisessä kuvassa sen huomaa parhaiten... Myös minun ilmeestäni! Valitettavasti Taran huomattavasti onnistuneemmasta ja motivoituneemmasta suorituksesta ei ole kuvia.

Ei tarvitse olla koirakuiskaaja arvatakseen mitä meidän karvahirviöiden päässä liikkui, kun tuomari jakoi palkintoja... Kuva liittyy kerhon möllitokokisoihin , joissa Tara oli alokasluokan kolmas. Kuvaaja on Sanna Hyytiäinen.

Karvainen puutarhatonttumme Tara avusti taas ahkerasti pihatöissä ja makaa nyt reporankana pöydän alla. Aamulla se torvi juoksi perennapenkin suojaksi tehtyä aitaa päin. Mikä yllätys... Aita on ollut siinä jo kaksi kesää, Taran pitäisi älyä varoa sitä. Mutta kun vauhtia niin paljon, etteivät aivot pysy perässä, osumahan siitä tulee. Onneksi Taralle ei näyttänyt käyvän mitenkään, kevyt verkkoaita sen sijaan irtosi kiinnitystolpistaan miltei koko matkalta. Kitkin ämpärillisen (!) voikukkia perennapenkistä. Nurmikolla niitä on niin paljon, etten edes haaveile kaikkien pois saamisesta. Myös nokkoset ja rikkaruohot kasvavat kilpaa perennoiden ja tulppaanien kanssa. Ensimmäiset maassa kasvatetut narsissit kukkivat pian, sen jälkeen varmaan osa tulppaaneista avaa nuppunsa. Sen sijaan talven yli ruukuissa kasvatetut tulppaanit ja narsissit kuihtuvat pois. Narsissit avasivat kolme nuppua, tulppaanit yhden. Oli viimeinen kerta kun tein hyötäämistä . Iso vaiva ja iso pettymys. Jos ol

Mutta kun googletin sitä, ei sellaista löytynytkään... Mikä tämä kaunis pieni kevään ensi kukkijoiden joukossa esille tullut kukka on? Tontilla sitä on ollut vuosia, kenties vuosikymmeniä. Se leviää pitkin pihaa ja ihastuttaa joka kevät.  Krookuksia   Lumikelloja, krookuksia ja tulppaanien alkuja

Misty-kelpie leikitti Taraa pihalla aamupäivällä (Nopalla oli pihan takaosassa oravaTV, se ei voinut tulla mukaan leikkimään). Misty pyytää Taraa leikkiin mukaan. Mistyllä huisat takakulmaukset :) Ja leveä takaosa :) Tara jahtaa Mistyä... ...ja Misty Taraa...

Tänään kävin Noppa-mamman kanssa Sirpan ja Mikan luona katsomassa kolmea karvakakaraa. Myy, Osku ja Noksu olivat kasvaneet kokoa, mutta olivat yhtä villejä ja reippaita kuin viime tapaamisessakin. Siis yhtä hankalia kuvattaviakin! Osku (jonkun lahje suussa?)  Ota näistä sitten tyylikkäitä kuvia... hah! Rapa ja lumi roiskuivat, kun kakarat kirmasivat.  Myy-neito pentujen lempipaikassa pöydän välitasolla. Ensi kerralla se ei taida sinne enää mahtuakaan...  Noki, Myy ja vauhdin hurma   Osku ja ihana possuvinkulelu  Noksu kommentoi jotain kiukkuisesti Myylle  Noksu, Myy ja Osku

Kesän ensimmäinen perhonen bongattu (nokkosperhonen), ensimmäinen kimalainen bongattu, ensimmäiset rikkaruohot (maahumalaa ja voikukkaa) kitketty! Lintulaudalla käy vielä vilske. Punatulkut käyvät yhä syömässä siemeniä, olipa siellä käynyt eilen metsäkyyhkynenkin. Oravista ja hiiristä puhumattakaan. Myyrää ei ole onneksi vähään aikaan näkynyt. Osa kukkapenkeistä on yhä isojen kinosten alla, odotan kauhunsekaisin tuntein mitä sieltä paljastuu. Tai siis paljastuuko sieltä mitään muuta kuin myyrien tekemiä onkaloita. Rinnepenkistä nousee vauhdikkaasti jo tarha-alpia (mikäs sen tappaisi...), malvaa ja palavaa rakkautta. Ja tietenkin narsisseja! Niitä olen istuttanut sinne ämpärillisen, luulisi kukkivankin. Myös toissa- ja viimekeväiset pikkunarsissit (ne, joita myydään ruukuissa alkukeväästä) kasvavat mukavasti. Etupihan puretusta kukkapenkistä on löytynyt vielä puoli ämpärillistä lumikellojen, tulppaanien ja krookusten sipuleita, vaikka penkistä on poistettu multaa viime syksynä k