Mustavalkoista menoa

Jestas miten niin leppoisasta emästä voi tulla niin vilkkaita ja touhukkaita pentuja! Epäilen vahvasti isän osuutta niiden luonteeseen :) Nopan pennuiksi niitä terävähampaisia karvaluoteja ei kyllä uskoisi. Liikkuvuutta ja luonnetta pennuilta löytyy yllin kyllin, ääntä myös. Käsittämätöntä, miten niin suloisista nappisilmistä voikin lähteä niin kiukkuisia karjaisuja! "Mä haluaisin leikkiä, mut sisko vaan nukkuu"  Tämä narttupentu ei paljoa vierailijoista stressaantunut :)  Nuo naskalihampaat!!   Kiva kaveri, puree hännästä. .   Näillä oli kahdenkeskiset lattiatason painit nurkassa  ...kunnes kolmas tuli paikalle ja leikki loppui   Penturentoiluasento :)  Valikoidut uniasennot

Kävimme eilen hieman isommalla porukalla katsomassa pentuja. Siellä oli oikea show! Vajaan tunnin ajan kaikki kahdeksan pentua jahtasivat toisiaan, leikkivät leluilla, tappoivat olemattomia, kiskoivat toisiaan hännästä, purivat meitä varpaista, pusuttivat, ärisivät ja haukkuivat. Välillä joku komensi niin, että tärykalvoissa kaikui kotvasen. Noppa on kuin muisto vain joulukuisesta tynnyriolemuksestaan. Se on kuin mittarimato, niin pitkä ja kapea ja karvaton. Tosin nisät roikkuvat puolessavälissä maata varmaan vielä jonkun aikaa. "Typistän sun hännän!"  Hetki ennen hyökkäystä...  Joku repi housuntaskuani kun kuvasin. Rankan leikin jälkeen pennut hyytyivät vähitellen

Maanantaina kävimme lenkillä Atte-bortsupojan ja Manta-mummokoiran kanssa. Tara on ihan hirviö niille koirille joiden kanssa se on eniten tekemisissä, mutta muille koirille ei niinkään. Koulutuskentällä tosin se on niin paineistunut, että siellä en sitä muiden luokse päästä. Eikä ole aihettakaan. Naapurin tuttu labbisuros saa Taralta rökityksen joka kerta kun ne tapaavat, mutta Attea ja muita vieraampia uroksia se vikittelee kuin juoksun alkuvaiheessa. Atte esitti taas hartaan steppailupohjaisen tanssin Taralle ja Tara puri hellästi Attea kaulasta ja etujaloista. Atte nuoli Taran korvia (koko ajan jalat tanssien) ja Tara suukotteli sitä suupieliin. Aten korvat olivat suunnilleen rullalla pään päällä kun Tara läpsi sitä rennosti etutassulla päähän. Lenkillä ne kaksi maailman älykkäintä (?!) koirarodun edustajaa paimensivat toisiaan. Atte voitti tuijotuskisan, Taralta petti aina ensin hermo. Ne jahtasivat toisiaan vain käydäkseen taas matalana hiipien tuijotuskisaan. Manta paheks

Viikko sitten hakkasin Taran kanssa kuvainnollisesti päätä seinään hallitreeneissä ja tänään meni kaikki miltei niin kuin pitikin. Viime viikolla sillä leikkasi kiinni täysin hyppykäskyn kanssa, tänään siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös lähes kaikki muu onnistui, seuraaminenkin hienosti. Ota sitten tuosta selvää mikä sillä välillä liiraa.. Eilen sain Manta-mummobortsun omistajalta Tainalta hyviä vinkkejä Taran koulutukseen. En ole esimerkiksi tajunnut, että Tara paineistuu niin paljon katseestani. Olen sen huomannut, mutta sen paineistumisen määrä oli yllätys. Seuraaminen lähti sujumaan huomattavasti paremmin, kun en vilkaissutkaan sitä käskyä antaessa. Samoin jättöliikkeissä Taran luo palatessa katson ihan muualle. On vain niin outoa antaa käskyt hallin kattopalkeille :) Klikkeri ahdistaa Taraa selvästi, samoin liian voimakkaalla äänensävyllä annetut käskyt. Minun on oltava koko ajan rento ja varma, niin Tarakin toimii. Se on kaiken uhoamisen alla pieni epävarma ja hieman arka b

Tänään oli pennuilla iso fanijoukko paikalla kun Sirpan ja Mikan luona kävi tulevia pennunomistajia. Huomionkohteet ottivat rennosti, nukkuivat miltei koko ajan. Myös pentujen isä Ossi oli paikalla, iloinen touho :) Yksi pennuista on kuulemma ulkonäöltään kuin mini-Ossi. Jännä nähdä myöhemmin pentujen varttuessa, miten vanhempien luonteet ovat pennuille periytyneet. Kummatkin ovat ihmisystävällisiä ja avoimia. Siinä missä Ossi on vilkas ja aktiivinen, Noppa taas rauhallisempi ja vähäeleisempi. Noppa kävi tervehtimässä pentujen katsojia ja minä käytin sen lyhyellä lenkillä. Se on oppinut äitiyslomallaan pahoja tapoja Sirpan ja Mikan mummokoirilta: syö kaarnaa männystä (kun muutkin tekevät niin), availee kuulemma kaappien ovia ja komentaa ruokaa. Sillä on pohjaton ruokahalu ja koko ajan nälkä, vaikka syö yli tuplasti enemmän kuin normaalisti. Pennut maitobaarissa. On jo hieman ahdasta.. Ossi-isä Poika ja isä Ossilla on vauhti päällä (ja suu käy :) "Tää pehmolelu ei ihan mahdu

Kuuroista ja sokeista pötkylöistä on kuukaudessa tullut ihania pehmeitä karvapalleroita, jotka nuuskuttivat ja antoivat pusuja takaisin. Tosin Sirpa varoitti, että ne myös purevat lujaa. Noppa näytti olevan samaa mieltä, se ei  innostu enää imettämisestä ja viettää aikaansa mieluummin pois lattiatasolta pentujen luota. Karvakakarat kävivät ulkona tarpeillaan (7 pentua teki tarpeet ulos!). Ne oppivat nopeammin sisäsiistiksi kuin emänsä aikoinaan! Yhdellä pennuista oli teknisiä ongelmia kun se putosi pieneen kuoppaan lumessa. Aika räväkästi koirakielellä kiroillen se punkesi sieltä ylös muiden perään. Muutenkin ne ovat sisukkaita pentuja, kampesivat syliin, tunkivat itsensä liki ja mielellään olisivat maistelleet kameraakin. Muutama pieni kääpiökirsun kuva ehti tulla kameran linssiin kuvausten aikana. Maitobaari oli pystybaari  "Vähän maistan tätä korvaa.." Rennosti loikoillen lelun päällä  "Nyt muuten lähtee huopa sohvalta...!"   Rokkityttö poseeraa  "Mi