Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2010.

Ostetaan: jarrut Taralle

Ostetaan: jarrut bordercollielle. Hätätapauksessa käy edes käsijarru. Ihmettelen suuresti, jos se koira elää veteraani-ikään asti. Tuolla menolla ei. Aamulla se kaatui taas kun vauhtia oli liikaa suhteessa tilaan, jossa se kiihdytti nollasta sataan sekunneissa. Soitin taas hierojalle. Toivottavasti ei tarvitse soittaa eläinlääkäriin.

Hei hei dahlia...

Ei ole enää sitä ainoata kukkivaa dahliaa. Ei sitä jättikukkaista, joka oli täynnä nuppuja. Jonka kukat olivat ruokalautasen kokoisia. Joka olisi kukkinut aina ensimmäisiin yöpakkasiin asti. Joka oli ainoa kahdeksasta dahliasta, jonka kukinta onnistui. Josta opin, että ensi kesän dahliat istutan ainoastaan ja vain keskelle kukkapenkkiä. Ei enää ruukkuihin eikä missään nimessä kukkapenkin reunalle. Bordercolliet saivat aamulla hepulit. Dahlia oli hepulireitillä. Ei ole enää dahliaa.

Karvaturistit

Kuva
Lauantai meni rattoisasti Tervakosken näyttelyssä, karva-akat olivat turisteina mukana. Vaikka sää oli kolea ja sateinen, oli päivä leppoisa ja hyväntuulinen. Noppa varmaan mietti, että eukko unohti viedä hänet kehään kun kerran näyttelyyn tultiin eikä kehässä käyty. Tara taas oli huisan iloinen, että hänet tuotiin paikkaan, jossa oli pari tuhatta kaveria.Tara olisi leikkinyt lähes jokaisen ohimenevän koiran kanssa. Se lirkutteli häpeilemättä vieressä olleelle junioriluokan bortsupojalle, joka hämmentyi Taran iskuyrityksistä pahemman kerran.Vähemmästäkin nuori uros häkeltyy! Häkkikoiria. Tara ja Noppa olivat Leksan häkissä sillä aikaa, kun pappa oli kehässä ja minä kuvaamassa. Karvahirviöiden kaveri Leksa-pappabortsu käväisi kehässä hakemassa paras uros- ja paras veteraani-voitot. Leksalla meni niin lujaa, että kaarteessa oli juosta ulos kehästä kun vauhtia oli niin paljon. Lopun näyttelypäivän alkuillan ryhmäkehiin asti se steppasi ja tokoili itsekseen hihnassa. Mistä sitä vi

Sipuli-intoa

Kauppilan esite tuli muutama viikko sitten. Se vei hetkeksi huomioni ja tulee viemään loven tilini saldoon. Paaaaljon ihania erikoisia tulppaaneja ja narsisseja, joista osa on ihan PAKKO saada. Ehdottomasti. Toistaiseksi minulla on ollut vain hyviä kokemuksia erikoistenkin tulppaanien ja narsissien kanssa, joten pakkohan niitä on saada lisää.Sen sijaan siemenistä kasvattaminen on ollut sellaista arpapeliä, että siihen verrattuna Lottokin tuntuu vakiotuloilta. Piipahdin pikaisesti Pirilässä - seudun parhaassa puutarhaliikkeessä, joka ei silti aina saa varauksetonta ihailuani taimien laadun ja hinnan suhteen - ja tein siellä löytöjä kukkasipulilaarien luona. Mukaan lähti tuliaisiksi keisarinpikarinliljan ah, niin pahalta, mutta tehokkaalta myyränkarkottimelta haisevia sipuleita (törkeän kalliita, mutta ovat joka paikassa) sekä neljää erilaista tulppaania sipuleina. Enkä muista nimiä, olisi pitänyt kirjoittaa ne ylös. Hyviltä ne kuulemma näyttävät joka tapauksessa :) Kerrotut yksi

Loppukesän kukkijoita

Kuva
Niiden maahan istutettujen dahlioiden kukintaa odotellessa loppukesän muita kukkijoita: Kaksi eri gladiolusta, loput ovat vielä nuppuina. (Ihmeen myöhään ne kukkivat esikasvatuksesta ja helteisestä kesästä huolimatta!) Luulin jo hehkuvan rakkauden kadonneen pihalta kokonaan monen muun mystisesti häipyneen perennan tavoin. Yllätyksekseni tämä pilkahti esiin ihan toisessa penkissä kuin missä niitä on aiemmin ollut. Luultavasti tämä on toissavuonna kylvämieni ja alkuperäisten istuttamieni siemenistä itänyt, joka kukkii nyt vasta. Sinivalkoinen ritarinkannus kukki kesäkuun lopussa ja nyt se aloitti uudelleen. Kuten myös vieressä koko kesän kitunut malva, jonka olin jo nakkaamassa kompostiin. Pitäisi kai uhkailla niitä enemmänkin! :)

Sikamaista menoa

Kuva
Tara ja pehmoporsaan tappo ravistelemalla. Tämä ei tarvitse edes kuvatekstejä.

Ei soi kellot, ei ole ketään kotona..

Kuva
Taralla nimittäin. Aika ajoin. Tai itse asiassa aika usein. Tuli taas huomattua se mökillä ja tänä iltana treeneissä. Kun kuuppa menee jumiin, se menee ihan totaalisen jumiin. Siinä tarvitaan pitkää pinnaa hihnan toisessa päässä, ettei sekin mene kiukusta jumiin kun koira yrittää väkisin liikkuvan auton mukaan tai juoksee johonkin mistään mitään tajuamatta tai varomatta tai edes eteenpäin katsomatta. Mökillä se vahti mahdollisia uimaan menijöitä niin, ettei kukaan vahingossakaan päässyt lähellekään rantapolkua ilman sitä. Sitten kun joku sille polulle tuli, Tara juoksi pää kolmantena jalkana rantaan asti. Jonain päivänä se vielä kaatuu sillä jyrkällä alamäkeen johtavalla polulla kun ei eteensä katso. Tämän illan koulutus kesti Taran osalta kesti vartin kerrallaan, sitten pyörähti iso pyörä tyhjää. Tauon jälkeen taas jatkettiin. Kaikki muut liikkeet menivät hyvin, mutta istu-käsky oli kesän aikana unohtunut täysin.. Agilityradalla se malttoi keskittyä hieman, mutta sitten juoksi päin e

Kompostikamaa

Kuva
Tulee mieleen Facebookin ryhmä "Ei mennyt kuin Strömsössä". Voisin perustaa vastaavan "Ei mennyt kuin Puutarhaunelmissa". Kyllä näissä ruukuissa edellisvuosina kukki ja voi hyvin dahliat aina ensihalloihin asti.. Kyllä tämä ukonhattu edellisvuosina kukki pitkään ja kauniisti... (Kirvat vaivasivat ukonhattua mäntysuopa-myrkytyksistäni huolimatta niin pahasti, että suurin osa kukista kuihtui ennen aikojaan.) Kyllä tämä lumipalloheisi oli ehjälehtinen edellisvuosina aina syksyyn asti.. Kyllä tätä punatähkää oli edellisvuosina parikymmentä. Nyt vain tämä onneton yksi rääpäle. Kyllä nämä leimut edellisvuosina kukkivat ilman härmää ja ennenaikaista kuihtumista... Iloisia pieniä yllätyksiäkin löytyi: Tätä liljaa en muista istuttaneeni enkä edes huomannut sen nuppuja! Saattaa olla parin kesän takainen ostos, joka mietti vielä viime kesän ja nyt vasta kukki. Hauska yllätys. Mikäköhän tämä korkea keltakukkainen on? Periaatteessa se voisi olla kirjavaa päivänkakkaraa, jonk

Tulossa puutarhaharmitusta: ei tässä näin pitänyt käydä...

Kuvasatoa epäonnistuneista kukinnoista ja muista harmituksista tulossa lähipäivinä.

Puutarhaharmitusta

Kuva
Leimujen huono kukinta harmittaa eniten tämän kesän epäonnistuneista kukkimisista. Kaikkea ei viitsi edes miettiä, tulee vain iso harmitus. Leimuihin tuli ensimmäisen kerran härmää, siis niihin, jotka säilyivät elossa ja pinnistivät nihkeästi kukatkin. Jokakesäinen ylpeyteni - ihanat dahliat - mätänivät ruukkuihin ja maahan istutetut kärsivät kuivuudesta (eivät ole vielä aloittaneet kukintaansa). Ruukuissa olevat taisivat yksinkertaisesti palaa heinäkuun helteessä tummissa ruukuissa. Tämän viikon kukkakuvasaldoa, osa jäi vielä kameraan. Leimua ja ruosteliljaa Puutarha-apulainen ja liljoja + huvimaja Leimuja Päivänhattu kukkii aina runsaasti ja pitkään. Se ei tämän kesän paahteesta ja kuivuudesta häiriintynyt.

Maailman älykkäin koirarotu metsästää

Mitä tekee bordercollie, kun metsäpolulla kirsun edestä juoksee rusakko? 1. Säntää perään 2. Pysähtyy muutaman metrin juostuaan kun omistaja venyttää äänijänteitään ihan uusiin ulottuvuuksiin. 3. Kääntyy ympäri - ja lähtee rusakon hajujen perään, siis sinne mistä rusakko tuli... Eikä ole ensimmäinen kerta kun sen mielestä hajut ovat paremmat kuin itse hajujen tuottaja! Hilppasen on Nopalla tuo metsästysjuttu hakusessa. Yritystä on kovasti, mutta kaikkien onneksi tulosta sitäkin vähemmän. Jos joskus kävisi niin, että se saisi rusakon kiinni, se mitä varmimmin läpsisi sitä tassulla. Rusakko kuolisi korkeintaan nauruun. Noppa thö Suuri Metsästäjä (hah!) teki taas vakiosaalistuskeikauksensa ja Tara - tuo Kaikkien Toheloiden Äiti - ei taaskaan vaivautunut pupun perään.

Oli taas pakko tarttua kameraan

Kuva
Koska tämä päivänliljan ruosteenvärinen serkku sulkee kukkansa illalla, oli pakko kuvata se keskellä päivää. Samalla otin päivän kirkkaassa valossa uudet kuvat ihailemistani liljoista. Puutarha-apulaiset olivat kuvaussessiossa mukana. Noppaa väsytti vielä eilinen näyttely, se nukutteli koko aamupäivän varjossa.

Muutama kukkakuva

Kuva
Tulin mökiltä eilen illansuussa ja oli pakko tarttua kameraan heti. Tuo tummaakin tummempi lilja on aivan ihana. Minulla ei ole mitään tietoa mikä sen nimi on, enkä ole varma, mistä olen sen sipulit aikoinaan ostanut. Alla kuvassa oleva pieni punaisempi lilja ei kukkinut viime vuonna ja tänä vuonna se oli ainoa, joka jaksoi tehdä nupun ja avata sen. Joko kuivuus, koirien tallomat varret tai liian vähäinen lannoitus estivät muiden samanlaisten liljojen kukinnan sen ympärillä. Muualla tuota matalaa liljaa minulla ei olekaan. Gladioluksia istutin useita, mutta vain muutamassa on kukkavana ja vain yksi on avannut nuppuja. Herkän värinen! Leimut ovat lempikukkiani, loppukesän väriläiskiä. Minulla on niitä useissa eri kukkapenkeissä, mutta enemmänkin voisi olla... Niille löytyy aina tilaa!