Mustavalkoista menoa

Olimme tänään yli 7 tuntia tuulisella kentällä Tuomarinkartanossa bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttelyssä. Aurinko paistoi, mutta tuuli pyyhki siihen malliin koko päivän, että tuli tahattomasti uusi takkukampaus ja silmämeikit singahtivat poskille heti kättelyssä. Onneksi oli nurmi- eikä hiekkakenttä, muuten olisi ollut hiekkapuhallettu olo päivän päätteeksi. Noppa oli mukana vain turistina, Tara kävi kehässä pyörähtämässä. Kummatkin käyttäytyivät näyttelypaikalla tulohetken "ikinä ei olla missään oltu eikä muita koiria nähty" -kohelluksen jälkeen kuin vanhat näyttelykonkarit. Jopa Hillevi Hulivili-Tara! Noppahan ottaa rennosti missä vaan tilaisuudessa (no jaa, jossain oravien joukkokokoontumisessa ei...), mutta yllätys oli, miten rennosti Tara oli. Tosin ei kehässä, mutta sielläkään se ei saanut slaagia tuomarista eikä yrittänyt singahtaa kehästä pois. Sain sen seisomaan nätisti paikoillaan, koska se oli tikkujäykkänä :) Tara sai erinomaisen, josta olin erinomaisen

Tara muikistelee :)

Aina ei mene asiat niin kuin on toivonut ja suunnitellut. Tänä kesänä ei koirapuolella eikä puutarhapuolella asiat sujuneet kuten keväällä haaveilin. Noppa tosin selvitti luonnetestin läpi hyvillä pisteillä ja arvosteluilla ja tuli valioksi, mutta erikoisnäyttelyyn osallistuminen piti perua sekä etenkin tottelevaisuuskisat. Sen juhannuksesta alkanut ihotulehdus (mikä lie hot spotin serkkutauti) vaati niin pitkän lääkekuurin, että antidoping-sääntöjen mukaan ei enää ehditä mihinkään näyttelyihin tai tokokisoihin ennen elokuun lopulla alkavia juoksuja. Näyttelyihin sitä ei voisi viedäkään, kun otti ja pudotti kaikki karvansa. Muutama epämääräinen tupsu siellä täällä aiheuttaa lähinnä säälinsekaista tuijotusta. Mutta tottelevaisuuskisoissa ei turkilla ole merkitystä. Sen ainoan tämän kesän kisan kolmostulos jäi hampaankoloon niin pahasti, että olisin halunnut kokeilla vielä ainakin parit kisat. Mutta pitänee palata asiaan ensi vuoden puolella. Tara menee vielä erikoisnäyttelyyn, sitten se

Valkoisia ritarinkannuksia. Ovat parimetrisiä, kauniita! Sinisiä ritarinkannuksia, taustalla harjaneilikoita. Tarha-alpia, edessä helokkia Punaisia liljoja

Isoja ja mahtavia ukkospilviä on tullut ja mennyt, mutta sadetta niistä ei ole irronnut kuin pienen kuuron verran. Ei läheskään tarpeeksi pihan kukkia ja muita kasveja ajatellen. Kukat kukkivat helteessä liian nopeasti ja nuupahtavat helposti. Kannetulla vedellä ne pysyvät kyllä hengissä, mutta tarpeeksi niitä ei sillä saa kasteltua. Taloudellisestikaan siinä ei ole järkeä. Hieman harmittaa. Nämä kuvat ovat otettu pari viikkoa sitten, kello 23.30. Eläköön alkukesän ihanat valoisat illat ja yöt! Etupihan iso rhodo kukkii Iso syreeni kukassa Mikä ihmeen tulppaani tämä on? Kolme kukkaa samasta varresta ja kukkien sisällä jännä kuvio.

Mitä ihmeen logiikkaa nuo karvaiset perheenjäsenemme soveltavat, kun tulevat ravistelemaan itsensä uinnin jälkeen saunan pukuhuoneeseen, tai jos mahdollista, suoraan mökkiin sisälle? Ne juoksevat varta vasten rannasta tyhjään pukuhuoneeseen, vaikka me olemme saunan terassilla tai vielä rannalla. Koskaan karva-akkoja ei ole sinne käsketty, emmekä todellakaan vuolaasti niitä siitä kiittele. Nopalla on pakkomielle päästä kakkaamaan jonkun asuintalon lähelle, mieluiten ikkunan alle. En ymmärrä. Metsälenkillä se pidättelee siihen asti, kunnes tullaan kadulle. Mökillä postinhakumatkalla se kiskoo kuin hinaaja sen mökin luo, joka on lähinnä tietä - ja tekee kakat siihen, vaikka ympärillä olisi lähes 8 hehtaria metsää! Minulla on kakkapussi mukana siis myös mökillä. Tänään tehtiin lenkki "väärään" suuntaan tarkoituksella. Siitä suivaantuneena Noppa leikkii umpiota. Kun ei saanut kerta kakata näkyvälle paikalle, niin sitten ei ollenkaan..

Irrota karvat. Mieluiten kaikki kerralla mahdollisimman nopeasti. Takuuvarmasti näytät hoikemmalta. On kokemusta. Kaikki karvat omistajien ja tuttujen vaatteissa, loput keskuspölynimurin pussissa.